Äiti niin tappaa mut jos näkee et oon laittanut tän tänne. Joten hyssst. Mun mielestä kun tää on niin ihana.
Piparkakkutalon pystytys vaati tällä kertaa tavallista enemmän kärsivällisyyttä. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen se saatiin lopulta pystyyn pakasterasian ja ompelulangan avulla. Seuraavan kerran älynystyröiden loman keskeytystä vaadittiinkin, kun purkki piti väkivalloin saada ulostettua talosta ennen katon paikalleen liimausta. Loppuhyvin kaikki hyvin, tai ainakin melkein. Talo tuotiin tänne meille ja oon nyt lomalaisena nuuskutellut sitä vesi kielellä kaksi päivää. Saisko sen jo syödä?
Vähän eroo rakeen määrässä kun vertaa noihin aiempiin, jotka on otettu vanhalla objektiivilla.
Outi ja Halla kävi moikkaamassa meitä joulupäivänä.
Mulla on joku pien aavistus, ettei myöskään tästä kuvasta olla kauheen innoissaan tietyllä taholla, mut halusin kuvan jossa on kaikki ja tää oli anteeks nyt ainoo laatuaan.
Kaikin puolin oli kiva joulu, mut kyllä sitä jo mielellään kotiin palasi. Vielä kun on välipäivät lomaa niin oivoi, kyllä kelpaa. Vielä kun olis seuraakin. Onneks Niklalla on sentään aatto vapaata.