Reissail

Ystävät hyvät, heippa taas.

Vietän viimeistä tuntiani töissä. Kohta kasaan kamani (myös kolmen litran hernepussin jääkaapista) ja suuntaan itikseen odottelemaan Niklasta, Juttaa ja Niklaksen isää. Sieltä käy kulkumme kohti Porvoota ja jo luultavasti paljon kasvaneita pikkukisuja sekä ehkäpä myös uimareissua. Lauantaina otetaan lainaan Niklaksen äidin auto ja kaasutellaan Porvoon linja-autoaseman kautta Imatralle vaihtamaan juhlakamppeet ja sitten Ruokolahdelle Minnan ja Laurin häihin. Yöksi mennään takaisin Imatralle toivottavasti ihanaan hotelliin. Eniten odotan tältä matkalta hotellin lakanoita ja aamupalaa. Paras olla hyvät sitten niin.

Tällä viikolla on ollut melko kiireistä. Sunnuntaina (okei tää on viimeviikon puolella) käytiin Mäntsälässä työasioissa pelaamassa hieman ilmakiekkoa sekä uutta lempilajiani eli pöytäcurlingia. Harmi, että se pöytä on niin iso ja kallis, ostaisin sen muuten kotiin.


Menomatka asemalta Mäntsälän keskustaan sujui hieman pidempää reittiä, sillä katuopasteet neuvoivat meidät keskustan sijaan jonnekin tehdas ja varastoalueelle. Onneksi oli hyvä ilma, niin ei sinänsä haitannut.


Voitin ekan erän ja hävisin ihan pystyyn toisen.


Mut edes ilmakiekko ei vetänyt vertoja tälle rakkaudelle. Joutu heti kotiin päästyä googlaamaan, mistä Helsinkgistä tommonen löytyy ja kyllähän se jossain baarissa oli. Koska mennään. Ps. Tässä lajissa olin huippuhyvä, selkee luonnonlahjakkuus.


Tää kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa meidän menomatkan kävelylenkistä. Sehän käskee ihan selkeesti kääntymään tonne oikealle keskustaan. Takaisin tultiin kuitenkin puolet (YLI PUOLET) lyhempää reittiä.


Otin tämän todisteeksi, että oltiin oikeesti Mäntsälässä.


Koska oltiin tosi fiksuja, ei tajuttu katsoa monelta junat takaisin Helsinkiin menee ja jouduttiin tietysti odottamaan yli puoli tuntia. Piirreltiin ja loikoiltiin sit se aika radan vieressä nurtsilla. Ei paha.

Öö, toissapäivänä (ehkä) oltiin vielä Puotilassa minigolfaamassa.


Saija oli tässä lajissa ihan ylivoimainen, mut se olikin harjotellut paljon meitä muita enemmän.


Sen sijaan pojille tää laji oli yhtä kiroilua.




Mut kyllä ne silti onnistu välillä sen pallon reikäänkin saamaan.


Miks nää kaikki kuvat on Topista?


"Nousevat radat aloitetaan joka lyönnin jälkeen alusta."




Tää on paras kuva mun yrityksistä ottaa kuvaa lopputuloksista. En ollut kauheen suosittu kamerani kanssa.

Kivaa viikonloppua kaikille. Kohta suunnaksi bussipysäkki ja Mellunmäen kautta itikseen.