Tässä merkinnässä on asukuva, huom!

Heippa, toivottavasti kaikilla niillä sadoilla (anteeksi taas sarkastisuuteni) lukijoilla, jotka ei olleet juhannuksena meidän matkassa, oli mukavat pyhät. Meillä oli ainakin. Laitan ehkä kuvia joskus, jos jaksan. Niitä on kuitenkin aika paljon esillä Jutan blogissa, joten siellä voi käydä ihmettelemässä.

Oon menossa kohta Kaisaniemeen Faith No Morea katsomaan. Viime yö oli hirveistä kauhein, sain nimittäin juhannuksena flunssan matkatuliaisina eikä saanut oikeestaan nukuttua, kun koko ajan yskitti ja loppu ajan näin ilmeisesti painajaisia. No, mut join vähän Finrexiniä ja sen voimalla pitäis sit iltaan jaksaa. Laitoin tollasen hulppean asukuvankin tuohon heti alkuun, että ois edes joku kuvitus tässä merkinnässä. Mennään eka syömään jonnekin poikien kanssa ja sit terassille vielä jos ehtii ja sit Kaisaniemee katsomaan ensin CMX. Waltari jäänee välistä ihan suosiolla, eikä kyllä haittaa yhtään. Ei olis sillä CMX:lläkään niin väliä.

Huomenna mulla on sitten työhaastattelu pitkästä aikaa, vaikka en oo ihan satavarma haluunko ees sitä työtä. No, mut joku työ ois kuitenkin ihan hyvä, joten ajattelin, et oishan se ihan kivaa tehdä edes oman alan hommia mielummin sitten. En jaksanut tehdä uutta portfolioa edes, toivottavasti vanha kelpaa, sillä viimeks sitä vähän haukuttiin ja kyllä se munkin mielestä vähän paska on. Samalla pitäis käydä myös Ikeassa, kerta se on siinä työpaikan vieressä.

Perjantaina mennään sit taas vaihteeksi Porvooseen. Niklaksen vanhemmat on ottanut tällä viikolla kaks ikkupikkukissanpentua ja nehän on pakko nähdä mitä pikimmiten. Sunnuntaina pitäis sit lähtee Varkauteen äitin ja isin hoiviin ens viikoks, kun Jutallakin alkaa loma, joten aika kiirusta edessä. Saa nyt nähdä kauan siellä jaksetaan olla ja kuin nopsaan tulee Niklasta ikävä (okei se nyt tulee heti, mut kestettävä on).

Mjoo, eiköhän tää ollu taas tässä. Täytyy pikkuhiljaa alkaa suunnata kohti keskustaa. Moikkaaa ja hyviä auringonottokelejä.

Päivänä, jolloin näin Cocon kasvot

Sunnuntaina tehtiin extempore-reissu Korkeasaareen. Oli maailman paras reissu, sillä nähtiin kaikkea, mitä ei olla koskaan ennen nähty. Vielä ois listassa muutamat eläimet näkemättä, mutta ollaan nyt tyytyväisiä näihin ja katsellaan hetki söpöjä eläimiä.


Menomatkalla nähtiin karhu ja oli pakko päästä sen syliin istumaan. Tolla on muuten ihan sikamaisen pelottavat silmät. Ihan aidon näköset. Pahoittelen mun renttulookkia. Miks kukaan ei voinut mainita mulle ton reissun aikana et mun hiukset näyttää ihan variksenpelättimeltä.


Näitä villiposkihanhen poikasia tuli valehtelematta ihan joka mutkan takana vastaan.


Joku harvinainen eläin. Ei oltu nähty ennen.


Otettiin näiden kukkapuskien edessä myös kivoja pönötyskuvia, mutta johtuen siitä, että Jutta söi oman sessionsa aikana chilipähkinöitä, jätän ne julkaisematta vihaisten kommenttien pelossa. Omat kuvani puolestaan jää julkaisematta tuon jo mainitun bad hair dayn takia.


Lenni lokinpoikanen.










Nehtiin vaikka kuinka monet eläinlapset.


Tää näyttää demoniselle.






Kaikki kissat oli unilla.


Pikkupandat oli siirretty eripaikkaan, koska niiden oman häkin vieressä oli remppa menossa.






Hmmmmh. Ressukka.


Taas yksi tärkeä kuvauskohde.


Ensin se oli näin. Ihan hissukseen nukkumassa.


Sitten alkoi ärsyttää, kun papukaijat huusi niin kovaa ja tukaanit pomppi niin, että kaikki oksat heilui.


Kohta oltiin ihan kokonaan hereillä jo.


Ja sitten vähän kameralle poseerattiin. Onneksi otettiin kamera mukaan. Lähtiessä mietittiin pitkään, jätetäänkö se kokonaan matkasta tällä kertaa.




Magnustinkin poikaset oli jo päässeet ulos aitaukseen. Viimeksi käydessä ne oli vielä piilossa.




Nähtiin myös haisunäätä(!!!!), mutta se oli niin vikkelä tapaus, ettei ehditty ottaa kuvaa todisteeksi. Reissun jälkeen tultiin vielä meille grillailemaan eilisten juhlien jämäruokia. Herkkuja on muuten vieläkin jäljellä, joten aikamoiset rääppiäisviikot tulossa.

Kuvat Niklaksen ottamia. Pus.

Tuparit

Moro. Taas on viikonloppua vietetty ja seuraavana on nenän suuntana juhannuksen suunnittelua ja viettoa. Sitä ennen voidaan kuitenkin vähän muistella, mitä mennyt viikonloppu meille tarjosi.

Perjantailta mulla ei valitettavasti ole yhtään kuvia, mutta vietin sen suurimmilta osin vatsallani keittiönlattialla maaten. Meidän ruokapöydän ollessa yhä käyttökelvoton, oli pakko tyytyä tällaiseen hätäratkaisuun, sillä tarvitsin konetta keittiössä eikä pöytää siis pystynyt käyttämään.

Tarkoituksenanihan oli leipoa kakku meidän seuraavana päivänä tiedossa oleviin tupareihin ja sen tosiaan teinkin. Itse kakun ohjeen otin täältä. Tosin vehnäjauhot korvasin hieman pelonsekaisin tuntein perunajauhoilla ja kerrosten ainesmäärät heitin melko hatusta sen pahemmin mittailematta. Kakusta kuitenkin tuli tosi hyvää, turhaan siis pelkäsin. Tollaset hyydytetyt kakut on periaatteessa tosi nopeita ja helppoja tehdä. Ainoa aikaa vievä asia on hyytymisen odottelu. Itse käytin tämän ajan hyödyksi askartelemalla pitkästä aikaa hamahelmistä Tomille synttärilahjakorun. Sekä kakusta että korusta kuvat myöhemmin.

Kakun teon jälkeen mentiin Niklaksen kanssa Itikseen etsimään Niklalle kenkiä. Ei löytynyt, sen sijaan minä löysin halvat ja tosi kivat tennarit ja Niklas t-paidan ja kauluspaidan. Tomin liityttyä hetkeksi seuraamme käytiin testaamassa Hesen Tsatsikihampurilainen, joka kuullostaa liian hyvälle ollakseen totta. Sitä se kieltämättä olikin, sillä koko hampurilainen oli kauhea pettymys: tsatsiki oli lämmintä ja pihvi omituinen ja pahanmakuinen. Kyllä harmitti. Olin vielä pidätellyt parhaani mukaan nälkää koko päivän (ei mikään helppo homma, jos leipoo samalla), jotta jaksaisin syödä koko purilaisen. Oltiin nimittäin kuultu huhuja, että se on niin suuri, ettei millään jaksa syödä. Suurudesta minulla ei ole kauheasti kommentteja, mutta sain syötyä noin puolet hampurilaisesta ja puolet ranskalaisista. Niin pahaa oli. Toki vähän saattoi selittää myös se, että käytiin Itikseen mennessä jätskillä. Mut en voi suositella tuota hampurilaista kenellekään, ei kannata testata.

Ruuan jälkeen lähdettiin takaisin Herttoniemeen, käytiin kaupasta tuparitarjottavat ja tultiin kotiin. Järjesteltiin hyvin vähän paikkoja, kirjoitettiin tehtävälista seuraavalle päivälle, katsottiin hetki uusinta Batman-elokuvaa ja mentiin nukkumaan. Siinä perjantai.

Lauantaina herättiin herätyskelloon, ettei varmasti tulisi kiire laitella juttuja valmiiksi. Tässä vaiheessa joku osaa ehkä arvata, tuliko kiire vai ei. Tehtiin rauhassa aamiaista, katsottiin Muumit ja alettiin hommiin. Siivoiltiin aikamme ja käytiin vielä viimeiset puutokset kaupasta. Jutta saapui jossain vaiheessa auttelemaan meitä tarjoiltavien laitossa ja olikin suureksi avuksi (kiitti vielä). Tehtiin salaattia lounaaksi tarjoiluvalmistelujen lomassa ja syönnin jälkeen tajuttiin, että juhliin on enää tunti aikaa ja kaikki on vielä pahasti vaiheessa. Ei auttanut muu kuin vaihtaa suihkussakäynti pikapesuun, tehdä maailman pikaisin meikki ja jättää tukka läheskokonaan laittamatta ja juosta pää kolmantena jalkana tekemässä tarjoiltavia. Onneksi juhlavieraista ainoastaan Topi saapui ajallaan (sori Topi, et jouduit odottelemaan), joten ei haitannut ihan niin paljoa, että meidän valmistelut pikkusen venähti.











Saatiin kuitenkin lopulta kaikki tyylikkäästi valmiiksi ja suunnattiin viereiseen puistoon. Säätiedoituksista huolimatta ilma suosi meitä ja saatiin istua ulkona melko kauan ennen kuin alkoi sataa.

Sateen alkaessa suunnattiin pikaisesti sisälle, katettiin pöytä ja siirryttiin parvekkeelle ihastelemaan ukkosta. Loppuilta kuluikin syödessä, syödessä ja syödessä. Pelattiin me yksi Trivialikin.


Pahoittelen kuvan epätarkkuutta ja paskaa laatua. Nyt ei oo parempaa, vähän harmittaa. Mua vähän nauratti tää kattaus, kun meidän kutsussa luki, että tarjolla on jotain "pientä syötävää". Meille pieni on vissiin aika laaja käsite.










Grillattiinkin vähän. Tosin ei niitä grillailuja kauheesti jaksanut enää syödä.


Vähän satoi vettä. Oli kyllä kiva istua partsilla katselemassa sadetta, kun ei tarvinnu huolehtia kastumisesta. Taru <3 meidän partsi.


Juotavaksi meillä oli tarjolla sangriaa, jota jäi yli ihan sikana. Käskin sitten Niklasta kaatamaan loput viemäristä, mitä jotkut ehkä seuraavana päivänä vähän ihmetteli. Mut en mä tiedä mitä muutakaan sille ois voinut tehdä.




Meidän kutsukortissahan oli sen siivettömän linnun eli Kiivin kuva ja tekstinä "Tulkaa tupareihin, Kiivikin tulee", joten meidän oli pakko saada kiivi paikalle. Onneksi se suostui tulemaan.






Niklaksen taidekuvat.


Onnellinen synttärisankari. Ja nyt kun ihmettelette, miksi toi sieni on sininen, niin en oo pienenä saanut pelata Nintendoa. Luulin, että siinä ois sinisiäkin sieniä.


Sateen lopulta loputtua, loppui juhlatkin ja vieraat suunnisti pikkuhiljaa koteihinsa. Jutta jäi onneks piristämään meidän arkea yökylään. Loppuun tahtoisin vielä kiittää kaikkia juhlijoita. Kiva kun pääsitte ja tulkaa toistekin. Myös ne, jotka ei paikalle päässeet on tervetulleita kylään.

Ps. Puistokuvat ja ruokatarjoilukuva mun pikkukamerasta, loput Niklaksen kameralla otettuja. Suurin osa Niklaksen kuvaamia. Kiitti Niklas paparazzina olosta.

Ps2. Kohta vielä kuvapostaus sunnuntailta.

Niitä päiviä, kun ei kannattaisi edes sängystä nousta

Tää päivä on kyllä ollut mun osalta niin penkin alle. Tää olisi ollut oikeastaan osittain ennustettavissa jo eilen, sillä sain aamulla kuulla, etten saakaan osallistua Niklaksen työpaikan juhliin, koska osakkaat oli päättäneet niin. Tietysti olin koko aamupäivän käyttänyt Itiksessä hengailuun ja ostellut juhla-asuni puuttuvat osaset. Kerrankin löysin täydelliset yksilöt ja vieläpä halvalla. Onneksi sentään olivat sellaisia, joita voi käyttää myös arkena. Löysin muuten myös Minnan ja Laurin ensi kuussa juhlittaviin häihin mekon.

Mut jos palattaisiin takaisin tähän päivään. Mun mielessä siinsi aikainen aamulenkki ja olin päättänyt nousta ylös, kun Niklas lähtee töihin. Yllättäen nukahdin kuitenkin heti oven sulkeuduttua uudelleen, tietysti johonkin maailman parhaimpaan nukkuma-asentoon, josta sitten heräsin kello 10.30 niskat, hartiat ja selkä maailman pahiten jumissa. Oli samantien selvää, että sekä aikainen että koko aamulenkki saisivat nyt jäädä.

Ärsytystä lisäsi entisestään, kun menin keittiöön hakemaan vähän kaalia aamiaiseksi ja "törmäsin" eilen öljyämääni ruokapöytään. Olin tyhmyyttäni kuvitellut, että se olisi aamulla jo kuivunut, vaikka Niklas olikin sanonut, että pöytä täytyy aamulla vielä pyyhkiä ja antaa sen jälkeen vapaasti kuivua. Ei auttanut muu, kun alkaa työhön ja kantaa läppäri evakkoon olkkariin, jossa olenkin viettänyt koko tämän päivän. Onneksi on sentään tää uusi ja ihanan kova sohva, jolla istua.

Mun päivän suunnitelmiin kuului myös järjestelyä, siivousta, imurointia ja tiskausta. Ihan vain teidän viihtyvyyttänne ajatellen, tulkaapa siis lauantaina tupareihin. Siivoilu ei kuitenkaan ollut mitenkään kivointa, kun koko selkä oli täysin jumissa vielä monta tuntia ylösnousemisen jälkeen eikä mitkään venytykset asiaa auttaneet. Aina ylösnoustessa tuntui hetken siltä, että silmissä sumenee, mutta sain kuitenkin kaiken suht kunnialla tehtyä, mitä nyt tiskatessa onnistuin pudottamaan salaatin multaruukun roskiksesta kaapin pohjalle ja siitä edelleen lattialle.

En yleensä tykkää kiroilusta, mutta tänään on tehnyt mieli sanoa muutama ärräpää. Normaalioloissa tämmöinen peruspaskapäivä ei olisi kovin pahajuttu, mutta miksi sen pitää sattua juuri sille päivälle, kun lohdutushaleja saa odottaa puolenyön yli. Ajattelin kuitenkin piristää muuten typerää päivääni vierailulla Makuuniin ja grillata iltapalaksi yhden tulisen makkaran ja tomaatin. Muutoin olenkin kuluttanut iltaani katsomalla You Tubesta dokumenttia Daniel Tammetista (katso myös loput neljä osaa), joka on eräänlainen "Rain man". Lisäksi olen katsonut Urheilukanavalta lempparikesäurheilulajiani, eli pesistä.







Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kohtahan se onkin jo Lostin aika ja sitten voi pikkuhiljaa alkaa odotella Niklasta kotiin.

Ps. Edellisessä merkinnässäni hehkuttamani tapahtumat ovat osaltani aika hyvin peruuntuneet: tämänpäiväisiin juhliin en päässyt, huomisesta piknikistä en vielä tiedä ehdinkö sinne ja ensiviikkoinen Varkauden reissu siirrettiin suosiolla parin viikon päähän.