Raivostel

Anteeks! Tiiän et lupasin paljon kuvia ja enemmän merkintöjä tän uuden koneen myötä. Asia nyt kuitenkin on niin, ettei oo ollu mitää kuvattavaa ja oon edelleenkin niin väsynyt ettei jaksa keskittyä kokonaisen lauseen ajan. Mut joululomalla sit hei, mulla on lomaa viidenteen päivään saakka!

Tänään mua on ärrrsyttänyt ja turhauttanut ihan sikana ihan kaikki. Ei varmaan ollu mikään järkevin idea alkaa just nyt kirjottamaan mitään blogia. Tulee varmaan yltiöpositiivinen merkintä.

Raivostuttaa tää alkava lama niin paljon. Kaveri toisensa perään ilmoittaa työn lähteneen alta. Meinaspa työ lähtee myös isiltä ja isin sisko joutuikin jo pois töistä. Perseestä. Onneks omalta osalta näyttää vielä valoisalta. Tai sitten mulle ei vaan oo uskallettu kertoa totuutta. Toivoisin kyllä et jos sellanen tilanne joskus tulee, mulle kerrottais asiasta suoraan ja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta ehtii hyvin etsiä uutta työtä.

Välillä osaa kyllä ärsyttää eniten tuolla nykyisessä paikassa, kun se ei ehkä vastaa ihan mun unelmatoimistoa niin kooltaan kuin etenkin ulkoisesti. Haluisin että siellä olisi edes visuaalisesti miellyttävää ja siisti keittiö ja hyvän tuoksuiset vessat. Ehkä meidän uudessa toimistossa sitten on. Muutetaan ilmeisesti Kamppiin tossa ensi vuoden alussa. Vihaan myös powerpointeja ja pikkubannereita yli kaiken. Etenkin powerpointeja. Tänäänkin vitutusta lisäsi entisestään powerpointin kanssa tappeleminen ja lisäksi tieto uudesta powerpoint-projektista. AAAAARRRR!


Eilen paketoin melkein kaikki ostamani ja tekemäni joululahjat. Yllä kuva niistä. Siinä on kaikki muut paitsi Niklaksen lahja, koska unohdin sen olemassa olon, kun se on piilossa mun sukkahousujen takana. Eli Jutta ei nyt sitten arvaile siellä, mikä on sun lahja. Toi ihana musta poropaperi piti tulla Niklaksen lahjaan, mutta ylläripylläri unohdin ratkaisevalla hetkellä ostaneeni moista ja Niklaksen lahja ehti saada jo toisenlaisen päällysteen ylleen. Hiukan harmitti, mut nytpä sain sentään sitä paperia useampaan pakettiin. Muille enemmän silmän iloa.

Viikonloppuna käytiin Porvoossa ja sain tehtyä melkein kaikki heijastimet valmiiksi. En tietenkään muistanut kuvata niitä ja nyt ne on jo paketeissaan :(


Tämä ihanuus on KaksiTvån. Noita saa myös korviksina ja muistaakseni oli myös jotain muita juttuja. Saa ostaa mulle.


Ja tämä toinen on Piston ainakin yhtä ihana. Olin toivonut noita molempia Niklakselta joululahjaksi, mutta koska se ystävällisesti suostui ilmoittamaan ettei aio ostaa niitä, kävin sitten omatoimisesti hakemassa ne itselleni. Hauskinta tässä on se, että ostettuani nuo, Niklas totesi illalla ettei keksi mitään lahjaa mulle, joten se sitten varmaan kuitenkin ostaa jonkun korun. No ei mua haittaa. Se on nyt etsimässä sitä lahjaa, saa nähdä mitä on löytynyt.

Mun koruinnostus ei oo vielä heijastimien nyhräyksen myötä onneks kuollut. Huusin huutonetistä kasan legopalikoita korviksia ja sormuksia varten. Teen näitä varmaan joululomalla ja voin sitten myydä niitä vuoden alussa kirppiksellä. Tulkaa ostamaan.


Olin ihan innoissani tuosta pussista missä noi legot tuli. Tuli ihan lapsuus mieleen. Huomatkaa toi hienoakin hienompi Pinan pää, minkä eilen yöllä ennen nukkumaan menoa nysväsin kasaan.

Muistaakseni kerroin joskus, että tein Niklakselle joulukalenterin. Kävin äsken konttaamassa sukkien perässä meidän makkarissa ja räpsäisin samalla siitä kuvan teidän riemuksi.


Hahhahaha, kattokaa nyt sitä. Se on ihan hervoton. Maailman hienoin, vaikka itse sanonkin. Noissa kaikissa rasioissa oli oikeesti numerot, mut Niklas on ottanu niistä ne aina irti sitä mukaa kun se on avattu. Ette arvaa mikä on jouluaatto. Tuolla takana näkyy muuten mun Niklakselle ostama Haribokalenteri, josta Niklas jaksaa lähes päivittäin mainita kuinka paska se on. Niin, että ei ihan putkeen mennyt sitten sekään. Tosin eipä oo munkaan Fazerin kalenterissa liiemmin kehumista. Ennen on sentään ollut konvehteja, nyt vaan läpikotaisin suklaata. yhdessä luukussa oli semmonen sydänsuklaa, missä on marmelaadia sisällä. Nii ja pari valkosuklaa-maitosuklaajuttua on ollu ja yks mariannesuklaapala. Vuhuu. Lisäks meillä on naurettavuuden huippukalenteri eli Lumilyhty (jos ihmettelette miks se on naurettava, niin voitte tsekata netistä ne mahdolliset "voitot". Toivottavasti ei voiteta mitään.) ja Veikkauksen kalenteri.

Niklaksen vanhemmat muuten ehdotti viikonloppuna et jos täällä käy työtilanne huonoks, voitais muuttaa ulkomaille jokskuks aikaa töihin. Innostuin siitä ehkä vähäsen, se vois olla aikamoinen seikkailu. Etenkin mulle, kun oon niin huono enkussa. Tosin sekin taito on kehittyny nyt vuoden aikana roimasti, kun on tarvinnu puhua enkkua.

Ps. Toivoisin et ees tähän merkintään tulis jokunen kommentti. Noniin, eipä tällä mun blogilla tietty taida kauheesti lukijoita ollakaan. Pitäis varmaan alkaa mainostaa tätä jossain.

Pps. Aiinii. Piti viel lisää et Niklas tulee kohta kotiin ja tuo mulle mikrohampurilaisen. Mikähän päähänpisto sekin oli mut tekee ihan hirveesti mieli. :DD

En keksi otsikkoa

Raaaah! Ette muuten usko miten väsynyt sitä pystyy olemaan. Viime yönä sain nukuttua ehkä hätäseen kolme tuntia. En oo tainnutkaan muistaa kertoa vielä meidän ihanista yläkerran naapureista, jotka ryyppää/vetää kamaa/on muuten vaan vajakkeja noin joka toinen ilta. Tämän seurauksena ne vähän kinastelee illan päätteeksi, tosin kinaaminen yltyy aina ihan ennen kuulumattomiin mittasuhteisiin. Mies huutaa, nainen rääkyy, astiat lentää yms. Viime yönä heräsin siihen, kun joku pamauttelee jotai ovea tms. niin kovaa että luulin jonkun jo ampuvan aseella. Kävin aamulla kattomassa jo sen asunnon numeronkin, että olisin tehnyt niistä raivohulluista valituksen isännöitsijälle, mut ehkä ois parasta nyt malttaa vielä sen verran, että varmistaa äänien tosiaan tulevan just sen oven takaa. Joten rakkaat riitapukarit, jos luette blogiani (turha toivo Taru), pitäkää päänne ummessa öisin.

Eilen oltiin tosiaan siellä pikkujouluissa edustamassa Niklasta. Oli ihanaa ruokaa mm. katkarapuja tikuissa/vartaissa, kanaceasarsalaattia, paria muuta salaattia, silliä, graavilohta jne en muista muita. Juhlien jälkeen käytiin vielä Tiimarissa ostamassa joulukorttitarvikkeita ja sit kotona nyperrettiinkin loppuilta korttien parissa. Tässä pari kuvaa valmiista korteista.



Tehtiin siis tollasia tosi perinteisen näköisiä kortteja tänä vuonna. Noihin on käytetty materiaaleina sisalnarua, joka on letitetty ja sit punasta silkkinauhaa koristeeksi. Opetin Niklaksen letittämään viidellä suikulla ja loppujen lopuks Niklas letittelikin yli puolet meidän korttien kransseista. Mun tehtäväks jäi pujotella somisteet paikoilleen, tehdä rusetteja ja liimata valmiit kranssit korttipohjiin. Ostettiin Tiimarista varmuuden vuoksi myös tollasta vihreetä huovutusvillaa, jota ei sit kuitenkaan käytetty. Mitä siitä vois tehdä?

Mun uusi konekin tosiaan saapui ja oon tässä nyt parina iltana siirrellyt tiedostoja koneelta toiselle. Toivoa sopii, että kaikki tärkeät tiedostot tuli talteen, sillä eilen poistin kaikki mitä vain löysin vanhalta koneelta. Tiedoksi vaan Jutalle, että kone on nyt noutovalmis.

Niin ja töitäkään ei olisi enää kuin viikko jäljellä ennen lomaa. Voitteko uskoa että puolentoista viikon päästä on jo joulu? Musta ei ainakaan tunnu yhtään siltä. Lahjat oon sentään ostanut jo kaikki mitä aioinkin ostaa. Sen sijaan oma tekemät lahjat on vielä alottamatta. Pitänee ottaa tarvikkeita mukaan illalla. Ollaan nimittäin menossa Niklaksen vanhemmille Porvooseen. Arvatkaa mitä aion tehdä siellä nyhräämisen ja saunomisen lisäksi? NUKKUA!!

Voi himppu kun väsyttää.

Edit ps. Mielestäni nuo kuvat eivät kyllä ole vieläkään suuria tässä ulkoasussa. Kuka osais neuvoa miten saan noista kuvista koko palstan levyisiä?

Piparit

Moikka,
Tässä nyt jonkinnäköinen kuvapäivitys piparkakkujuhlista. Koska oon töissä, kopioin nämä eilen Facebookiin siirtämistäni kuvista ja voi olla et tää juttu on aika huttua. Ehkä vaihdan nämä illalla parempilaatuisiin kuviin. Ainakin siihen saakka saatte kestää näitä.



Ps. Mun kone on tullut. Mennään Niklaksen kanssa töiden jälkeen hakemaan sitä. En malta enää!

Byebye money, welcome happiness

Siinä on mun tuleva uusi rakkaus. Toivottavasti on odotuksen arvoinen. Täytyy kyllä tunnustaa, että en oo muistanut edes kauhesti odottaa tuota, on ollut niin paljon kaikkea muuta. Ton pitäis nyt kuitenkin saapua viimeistään yhdeksäs päivä. Iiih eli pari päivää enää. Sit tarviis vaan uuden näytön, koska entinen rumilus on nimensä mukainen eikä sovi yhtään yhteen ton kanssa. En ymmärrä näytöistä mitään mut oon miettinyt vähän tämmöstä (oon siis katsonut vaan ulkonäköä vielä nyt, koska ostaminen ei ole nyt ihan ajankohtaisin asia).


Tai sitten tämmöistä

Molemmat on kuitenkin sikarumia kun vertaa Applen cinema displayhin, mut sillä on hintaa ehkä vähän liikaa mun budjetille. Mut jos et tiiä mitä ostaa mulle joululahjaks niin tässä hyvä vinkki, halpakin kun mikä.

Eilen kävin vähän kaupoilla etsimässä Aikakausmedian pikkujouluihin asua. Niklas on kutsuttu sinne, kun se on tehnyt niille töitä pari kertaa. En ymmärrä miten asun löytäminen voi olla niin hankalaa. Löysin vaan tosi kalliita vaatteita, mm. Modströmia ja Part Twota. Löysin myös pari hametta, mut ei mitään sopivia yläosia.


Lopulta päätin, että laitan Niklaksen mulle Tukholmasta ostaman Monkin pussukkapaidan. Siinä on takana helmassa maailman ihanin jättirusetti, mut Monkin nettisivuilla oli kuva vaan edestä. Ton paidan kaveriksi ostin paljettivyön HM:ltä ja semikiiltävät legginssit Ginasta (Niklas vallan riemastui, se kun vihaa noita kaikkii kiilteleviä legginssejä). Lisäksi aion laittaa kaulaan paljettirusetin. Tilasin sen viimeks Asokselta ja se on aivan ihastuttava, vaikka Niklas väittääkin sitä mannerusetiksi.


Koska en löytänyt mitään kivaa mekkoa, ostin lohdutukseksi ihanan paidan Ginalta (siis kattokaa nyt sitä, eihän tollasta voinu jättää ostamatta) ja pikkusen vyön HM:ltä. Ostin myös Ginasta harmaan pampulakaulurin, mutta siitä ei valitettavasti löytynyt kuvaa. Joudutte kuvittelemaan sen, se on ihan normaali kauluri, mut lisäksi narut joiden päässä on pampulat. Sit investoin kerrankin meikkeihin ja ostin uusia luomivärisiveltimiä (edelliset on jotain luomivärien mukana tulleita ja niistä on kaikista ne levitysosat irronnut), meikkivoiteen levitysjutskia (oon niin hyvä näissä meikkitarvikkeiden nimissä) ja ihanan vähän oranssihtavan sävyisen huulikiillon.

Viime viikonloppuna ostin korviksia sekä Metropolian että Taikin joulumyyjäisistä. Niiden innoittamana oon tällä viikolla väsäilly itse uusia korviksia hamahelmistä ja höyhenistä. Joululomaa varten kotona odottaa cernimassaa, mistä aion tehdä ihania karkki- ja muffinssikorviksia. Yhdet itsetehdyt korvikset näkyy tossa uudessa profiilikuvassa, mut niistä ei varmaan saa selvää. Pakko muuten kertoa myös, että mun Taikin myyjäisistä ostama muffinssikorvis melkein jo hävisi viikonloppuna, kun se putosi mun korvasta (kiitos entisen 6mm reiän) mun juostessa bussipysäkille, mut maailman paras poikaystävä Niklas oli illalla käynyt etsimässä sen sieltä, kun olin ensin soittanut sille järkytyksissäni tajuttuani korviksen kadonneen.

Huomasitte muuten varmaan blogin uuden ulkoasun. Aika hieno vai mitä. Mä en vaan ymmärrä miten saan nää kuvat koko palstan levysiks. Se ois niin paljon hienomman näköstä. Mut vaikka laittasin ne tolleen et koko on suurin mahdollinen, ne on silti ihan saman kokosia kun keskikokoset. Kertokaa!

Viikonloppuna piparkaakunpaistojuhla hosted by minä ja Niklas. Sitä ootellessa. Aika paljon laitettavaa vielä ennen niitä. Juhlista lisää sit ens merkinnässä varmaankin.

Käytiin äsken taas Dansanissa syömässä. Tällä kertaa burgerit ja prinsessakakkua. Mä sitten rakastan sitä paikkaa. Ruoka oli taas jotain huipuinta. Nyt voiskin sit jatkaa töiden parissa.

Asuntoesittelyjä

Mun piti jokaisena lumisateisena päivänä ottaa yks tietynlainen kuva, jonka oon halunnu jo pitkään ottaa. Tää on kuitenkin ainoo kuva lumesta joka mun kameraan pääty. Voi hitto että sitä jaksaa olla laiska ja huonomuistinen. Koskaan valosan aikaan mulla ei ollu kameraa mukana ja sit jos oli niin oli loskapaskaa tai ei satanukaan lunta. No, mä lupaan ottaa sen kuvan sit seuraavan kerran kun tulee lunta.

Tällä hetkellä ulkona näyttää tolta ja partsilla tarkeni villatakissa, kun seisoi ovenraossa. Oon ollut nyt tän ja eilisen päivän sisätiloissa flunssasena, joten pieni happihyppy edes partsille tuntu niin hyvälle et nappasin sit samalla pari muutakin kuvaa meidän partsilta.


Huomaatteko miten ihanat näköala meillä on. Etenkin kesällä on vielä lisäks ihanat ääniefektit hivelemässä korvia, kun naapurin penskat riehuu tossa pihassa. Melkeen samanlainen meteli siellä kyllä taitaa olla näin talvellakin, mut sitä ei niin helposti kuule kun ei tarvii pitää ikkunoita ja ovia auki.

Tässä kuvassa näkyy meidän hieno säilytysjärjestelmä. Se on siis oikeesti semmonen kukkateline, jonka edellinen asukas oli vienyt roskakatokseen ja mä topakkana tyttönä raahasin sen samantien takasin. Se on niin ruma et se pitää peittää tollasella kankaalla. Tosin eipä ne tavaratkaan tuolla hyllyssä mitään komistuksia oo. Meillä oli ennen myös edellisen asukkaan myös roskakatokseen hylkäämä kyllykkö tuolla, mut se ei enää nykyään mahdu tonne, kun tossa just kuvan ulkopuolella on jumalottoman iso ja ruma sähkögrilli (joka muuten varmaan pitäis kärrätä sisään ennen kun se saa jonkun kosteusvaurion). Sit tossa näkyy meidän hyvin tälleen talvisin pärjäävät yrtti-istutukset. Ok, ei ne oikein pärjänny kesälläkään. Oiskohan rakuuna ollu ainoo joka jotenkin sinnitteli ja sekin heitti henkensä samantien kun syksyllä kaivoin sen tuolta mullastaan ylös ja toin sisään. Nii ja noi laatat on jotain ihan hirveetä. Siis onhan ne nätit tuolla ja kaikkee mut voi hyvä jumala mikä homma niiden laittamisessa paikalleen oli vielä sillon kun ei ollu vielä parvekelaseja ja ne piti talveks ottaa pois. Niihin pitäis varmaan kirjottaa kokoamisohjeet toiselle puolelle ens kerran kun ne joutuu repimään tuolta ylös.

Innostuin sit samalla kuvailemaan meidän kämppää muualtakin. Nä kuvat on ihan kauheita, joten herkkäsieluiset sulkekoot silmänsä. Ajattelin ottaa illalla näiden vastineeksi kuvat, joissa meillä on oikeesti siistiäkin. Niklas on illan työpaikkansa pikkujouluissa, joten mä päätin et tänään siivotaan.

Tässä on meidän olkkaria. Huomatkaa et oon ollu kipeenä, ei noi viltit ja peitot oo tuolla normaalisti. Toi peittokin on ollu tossa vaan siitä lähtien kun vaihdoin mun kesäpeiton talvipeittoon ja toi kävi partsilla tuulettumassa. Sit se oli jonkun aikaa jollai tuolilla nätisti viikattuna kunnes tulin kipeeks ja otin sen uudelleen käyttöön. Siitä on ehkä kuukaus, vai kaks. Ups.

Sit tuol taustalla näkyy se paljon parjattu tietokonepöytien välissä oleva hyllykkö. Ei se nyt niin kauhee oo, vai mitä. Haha, eipä. Tossa ihan etualalla on Niklaksen lopputyökamoja esim. mun rakentaman valopöydän osia. Siis ne on noi laatikot, jos ette tajunnu. Niiden väliin kuuluu kirjasvalolamppu selälleen ja päälle tollasen seinällä olevan kehyksen lasi. Toimii kun junan vessa paitsi ei voi painaa yhtään tai se lasi hajoo. Sit ois mun kitaravahvistin, jota kukaan ei oo käyttäny kahteen vuoteen, mut Niklas ei anna mun myydä sitä. Otin siitä jo kuvatkin kertaalleen Huuto.netiä varten ja kirjotin tekstinkin, mut tossa se lojuu vieläkin. Oon kyllä sanonu et se sais laittaa sen sit ees jonneki vähän järkevämpään paikkaan, mut onhan se aika kätevä suoja tossa ettei chinchillat pääse sohvan alle :) Onneks meidän muut sohvanalussuojukset ei näy tässä kuvassa.
Tossa ois sit kuvaa meidän makkarista. Ihan hirvee sotku. Suurin osa tosta kamasta on menossa kirppikselle (varattiin pöytä Valtterista tammikuuks, tervetuloa penkomaan!) En ees kehtaa laittaa tota toista kuvaa, missä näkyy mun pukeutumiskohta. Siinä on semmonen viiden sentin kerros vaatteita lattialla. MUT! Nekin aion tänään siivota pois lojumasta. Näistä saa aika hyvän kuvan siitä miks me tarvittais se uus kämppä. Ei oo tilaa piirtää ja väsätä, ei oo tilaa mun vaatteille ja romuille. Mulla on nyt kaks pientä vaatekaappia, jotka on eripuolilla makkaria ja sinne toiselle on oikeesti ihan mahdoton päästä. Keittiön kuvia mä en kehtaa enää laittaa, kun alko nolottaa niin paljon. Siellä ei kuitenkaan oo ku tiskiä, joten kaikille lienee ihan tuttua.

Yritin eilen soittaa yhestä kämpästä Pihlajamäessä, mut en saanu yhteyttä siihen puhelimeen. Sinne voi soittaa vasta kolmen jälkeen, joten pitää kohta yrittää taas. Laitoin kyllä eilen sinne tekstiviestin jo et oltais kiinnostuneita, mut ei oo kuulunu mitään. Toivottavasti se kämppä ei oo vielä menny. Sit äsken tuli mailiin ennakkonäyttökutsu Haagaan, 850e ja yli 60neliöö. Hitsi se vaikutti kivalle ja lupaavalle, mut Niklaksella ei oo niin paljoo rahaa, joten en uskalla ees linkittää sitä sille. Se on muutenkin kieltäny mua etsimästä kämppiä ja etenkään näytämästä niitä sille.

Yyh mä niin tahdon täältä pois. Eilenkin taas yläkerran naapurit veti perussetit. Ensin nainen huutaa palosireeninä, sit mies kääntää musiikit täysille ettei kuuluis. Jepjep, ihan tervettä meininkiä. Pitäis varmaan ilmottaa tosta jonnekin. Tietääkö kukaan minne kannattais; isännöitsijälle, huoltoyhtiöön, Vvolle vai suoraan vaan poliisille? Sinne ovelle en kyllä uskalla lähtee, tiiä mistä lautasesta tulee päähän.

You Are A Runner And I Am My Father's Son

Pahoittelen, ettei ole tullut kirjoiteltua hetkeen. Mut mulla on hyvä syy! Mun rakkaan läppärin cd-asema ei lue kaikkia cd:itä, mm. lähes kaikki tyhjät ja poltetut plus ennen kaikkea tärkeimpänä mun kameran ajuri cd (miks muuten Maciin ees pitää asentaa jotai himputin ajureita). Ton takii mun pitää aina siirtää kaikki kuvat kamerasta Niklaksen koneen kautta ja se on rasittavaa. Ei jaksa siis joka päivä. Tilasin nyt kuitenkin uuden koneen, joten ei hätää murut. Ens viikosta lähtien uusia kuvia ja juttuja tiedossa vähän useemmin.

Tää merkintä on kuitenkin pyhitetty Wolf Paradelle, joten lisää tyhjän päivästä jauhantaa seuraavassa merkinnässä.

Oltiin siis Ilmarin ja Lauran(ko se oli) kanssa katsomassa ihanaista Wolf Paradea Tavastialla öö ehkä viime viikolla. Bändi oli loistava, vähän häiritsi, kun en ollut jaksanut valmistautua keikkaan kunnolla. Näin ollen en tiennyt kaikkia biisejä, hyviä ne joka tapauksessa oli. Myös se häiritsi himpan, kun kuvittelin viimeisen junan menevän puoli 12 kuten edellisellä viikolla Cut Copyn keikkapäivänä. Siihen en ois millään ehtinyt kun halusin katsoa keikan edes lähes tulkoon kokonaan.

Tajusin sitten just ennen puolta, että edellinen keikkahan oli sunnuntaina ja arkipäivinä junat luultavasti kulkee vähän myöhempään. Ehdin sitten bussiin hyvin, pyörä jäi asemalle eikä sitä onnekseni pöllitty. Joku oli yrittänyt ehkä repiä lukkoa auki, sillä se oli pyörää hakiessani vähän oudossa asennossa. Ei ollut tainnut kuitenkaan onnistua.

Koko keikan ajan kaikki välispiikit oli tosi hupaisia ja ihan toista luokkaa kun keikoilla yleensä. Tykkäsin. Sai hihittää eikä ollut mitään sellasia tylsiä kohtia koskaan. Niin ja yleisökin oli hyvin mukana huutamassa kommenttejaan spiikkeihin. Jee.

Ihanaa kun osaan ottaa näin laadukkaita kuvia. Näyttääpä edes siltä kun ois kuvakin meininki.


Loppuun taas hienosti kuvaamani erittäin laadukas videopätkä keikalta. Tajusin vasta kotona että mun kameralla voi zoomata kuvatessa, joten seuraava video on sitten vähän vähemmän pitkästyttävä.

Meidän karvakorvat

Olin melko pettynyt kun mun edellinen merkintä ei saanut yhtään kommenttia, joten jatketaan vähän yleisöystävällisemmällä aiheella. Ajattelin nimittäin esitellä meidän kakkakoneet eli lemmikit eli kaksi chinchillaa. Niiden nimet on Pina ja Puff. Tohon Pinan nimeen tulis n-kirjaimeen sellanen vipsaus mut suurena tietokonenerona en tiiä mistä sen saa Macilla.

Pina on ollut mulla nyt kolmisen vuotta. Ensimmäisen vuoden elämästään se eli toisessa perheessä yksikseen, mutta niillä ei ollu sille aikaa joten hain Pinan parempaan hoitoon. Siellä Pinan nimi oli Sipsi, mikä oli mun mielestä tosi tylsää, joten halusin vaihtaa sen nimen vähän raflaavammaks. Pinan hakureissusta muistan vaan nsen, että perheellä oli kissoja, Pinalla oli oma huone eikä se uskaltanu tulla häkistä meitä moikkaamaan ja että kävin nostaa rahaa Anttilalta. Niin ja Pinan häkki ei sopinut Niklaksen vanhempien autoon vaan sen perheen miehen piti lähtee heittämään mua ja häkkiä.

Pina on semmonen kauhee kakara ja ollaan varmaan vähän hemmotelu sitä liikaa, kun siitä on tullu niin vaativainen. Se saattaa alkaa yöllä parkuu eikä riitä et käy vähän rapsuttelemassa vaan sille pitää antaa jotain herkkuja ennen kun se suostuu rauhottumaan. Onneks meillä on kaapissa kapeita pajun oksia, joilla sen saa hiljenemään, ainakin vielä. Ootan innolla sitä päivää kun se tajuaa, et on myös muita herkkuja mitä se vois huutamalla itselleen vaatia.

Siinä on siis Pina. Noi pari ylintä kuvaa on melko uusia ja aika huonolaatusia. Puolustukseks voin ilmoittaa et ne on otettu keskellä yötä ehkä pari minuuttia ennen nukkumaan menoa, kun oon keksiny alkaa ottaa kuvia nukkumaan menon sijaan. Noista huomaa aika hyvin et Pinaa ei kauheesti pelota mikään, se ei siis tosiaan oo mikää arka. Eikä sillä kyllä oo mitää itsesuojeluvaistookaan.

Mut sit Puff. Puff on ollu meillä kohta vuoden. Haettiin se viime joulun jälkeen Lahden läheltä Pinalle kaveriks kun Pina oli vähän yksinäinen ja söi häntäänsä. Kasvattajan mukaan Puff on semmonen tyttöjen terapeutti, kun Puff ei ite osaa olla yhtään yksin. Sitä on kuulema aina pidetty samassa häkissä masentuneiden chinchillojen kanssa, kun se on niin läheisyysriippuvainen (eli vähän kun mä!).

Puff on luonteeltaan ihan Pinan vastakohta. Tosi rauhallinen ja arka. Siitä huomaa kyl tosi selvästi, et se kaipaa toista chinchillaa viereensä. Jos Pina menee vähän kauemmaks tai tulee vaik häkistä olkapäälle tutkimusretkelle niin häkistä alkaa kuulua kauhee uikutus, kun se ihmettelee minne Pina joutu.
Puff kävi entisen omistajansa kanssa näyttelyissä ja sillä onkin joku super siisti titteli. Joku Ruotsin komein tai joku semmonen Mister Finland tyylinen juttu. Varmaan se pärjäis vieläkin, jos haluttais käyttää sitä tollasissa, kun se on noin erikoisen värinen. Meitä ei vaan oikeestaan kiinnosta koko touhu, joten meidän pikku mannekiinista on tullu vähän luonnonmukaisempi, kun ei kammata sitä oikein koskaan jne. Mä aina välillä yritän, mut ei noi kumpikaan oikein välitä siitä. Etenkään Pina. Se huutaa ja rääkyy ja Puff ihmettelee et mikä on hätänä.

Tähän piti tulla vielä yks kuva, missä nuo molemmat pöhelöt on, mut en nyt löytänyt sitä mun koneelta. Se löytyy kuitenki jostai facebookista, en jaksa nyt hakee sitä sieltä.

All the clouds have silver lining

Eilen oltiin siis Tomin kanssa katsomassa Cut Copya Tavastialla. Se oli, jos mahdollista vieläki hienompaa ja parempaa kun osasin kuvitella. Ainoo mikä häiritsi, oli mun paikka ihan nurkassa kajarin vieressä, mistä syystä edes korvatulpat ei auttanut kunnolla ja jossain puolessa välissä päätinkin luopua toisesta tulpasta, koska niillä kuitenkin missas osan soundista. Tämän merkinnän pointti on nyt siis yksin ja ainoastaan sen keikan fiilistely, joten jos ei kiinnosta niin nyt voi lakata lukemasta. Seuraavassa pari huonolaatuista kuvaa:




Pahoittelen kuvien yksipuolisuutta. Paikkani koko rivin (mut hei huom sentään eturivin) reunimmaisena ei ollut se maailman optimaalisin valokuvaukselle. Seuraavaksi koko merkinnän kohokohta: kauniisti kuvaamani video, jossa ehkä puolikas biisi. Syytän kuvauksen epävakaudesta vieressä tanssivia ihmisiä ja ennen kaikkea sitä että hiukan nolotti kuvata tuota (en ees tiedä miksi, kun kaikkihan niin tekee nykyään). Mut joka tapauksessa mua nolotti ja sen takia en kehdannu katella koko ajan ruutua ja sen takia välil päät katkeilee. Samasta syystä en myöskään videoinut kokonaista kappaletta mikä kappaleen lopussa hiukka harmitti, sillä loppujen lopuks ei ois tarvinnu enää kauaa kärvistellä. Nauttikaa nyt sentään tästä. Eihän tuo äänenlaatukaan mitään huipputasoa ole, mut ei kai voi olettakaan.




Jee, toivottavasti toi toimii. Olin ihan varma että jotkut äänet ei toimi ollenkaan mut ainakin toi mun iMoviella upeesti editoima aka exporttaama pätkä toimi täydellisesti. Alkuperäsin videon koko kun oli jotai hiton paljon niin piti vähän pienentää ite. IMoviea on tullu edellisen kerran käytettyä joku kolme vuotta sitten ja videoasetuksista mulla ei oo mitään muistikuvaa.

Lisää Cut Copya voi käydä kuuntelemassa täältä, jos oikein innostui.

Täytyy vielä mainita et päällä mulla oli ehkä epätyypillisimmät vaatteet mulle hetkeen nimittäin violetti hame Asokselta, lohenpunanen t-paita Stadiumista. Loput olikin sit mulle tyypillisempää eli mustaa: farkkulegginssit ja saappaat ja Niklaksen ostama lintukoru. Laittasin kuvan mut en tullu ottaneeks. Sen sijaan tässä kuva mun seuralaisesta.

Wanted: Uusi mukava asunto

Oon jo jonkun aikaa kaivannu keikoilla käymistä. Pari vuotta sitten tuli käytyä aika useinkin ja se oli tosi kivaa, mut nyt se on jotenkin jääny. Ehkä siks ettei kukaan mun kavereista oikein oo innostunut siitä, saati sit tykkää mun kanssa samoista pändeistä. Nyt ollaan kuitenkin menossa kattoo sunnuntaina Cut Copya Tomin kanssa ja sit viikonpäästä maanantaina Wolf Paradea Ilmarin kanssa.


Toi eka on siis Cut Copy ja toka Wolf Parade. Toivottavasti tulee kivaa ja en oo kyllä yhtään päättäny vielä otanko kameran mukaan. Siis pikkukameran otan ainaki, mut tosta kunnon kamerasta en osaa yhtään sanoa. Tekis mieli ottaa, mut sit puolet keskittymiskyvystä menee vaan siihen et tuleeko hyvii kuvii vai ei. Lisäks se kamera on mulla töissä ja tuskin saan aikaseks tuotuu sitä kotiin ainakaan tällä viikolla.

Yks tosi iso ongelma on kans et mitä mä laittasin sinne päälle. Kun en oo ollu aikoihin keikoilla niin en muista enää ees miten sinne pitää pukeutua. Onko siellä kylmä vai tuleeks kuuma. Onneks ei tarvi enää miettii et haisee vaatteet aamulla tupakalle. Joo ja hei viel yks ongelma. Ollaan menossa lauantaina Porvooseen ja se Cut Copyn keikkahan on siis sunnuntaina. Miten mä muistan lähtee sieltä tarpeeks ajoissa ja ihan varmaan mua ei sit huvita yhtään lähtee vaik tiiän et siel on kivaa. Se on vielä niin myöhäänki. Miks keikkojen pitää olla nii myöhään. Mielestäni päivällä olisi hyvä aika.

Mulla on nyt alkanut pikku hiljaa olla taas tekemistä töissä. Pari viikkoa oli aika hiljaista. Tai no, tekemistä on kyllä ollut melkeen koko ajan, mut nyt on jopa jotain ylös kirjattavaa mun luonnoslehtiöön, johon en siis koskaan luonnostele mitään. Tästä puutteesta olen muuten erittäin kateellinen niille, jotka pystyy luonnostelemaan kaikki ideat heti, kun ne mieleen tulee. Oon yrittäny kantaa joskus lehtiöö mukana, mut se on yhtä tyhjän kanssa.

Aloin nyt näköjään kirjottaa tätä vaikka piti kirjottaa ensin Ukin isänpäiväkortti ja etsi jostain käsiini mummun ja ukin uusi osoite. Mulla oli niin sellanen kutina, et oon saanu niiltä osotteenmuutoskortin ja se on lojunu tossa meidän tietokoneiden välisen hyllykön päällä ja sit joskus siivotessani oon sen siirtänyt jonnekin. Ei liene kuitenkaan yllättävää, etten onnistunut sitä hyllyn syövereistä esiin kaivamaan. Jos näkisitte tuon hyllyn (varmaan melkeinpä kaikki lukijat onkin sen nähny) tai tiiätte miten siistiä meillä yleensäki on, ette enää ihmettelis. No, Fonecta Finder tietää ja osote löysi paikkansa kuoresta. Jouduin käydä ostamassa ruman postimerkinki Ärrältä, kun olin hukannu jonnekin yhtä loistavaan jemmaan mun viimeiset Kustaa Saksin merkit. Jos toi nykyinen on rumempi, niin ainakin se sopii tunnelmaltaan paremmin tuohon kortin yleisilmeeseen, joka on melko rauhallinen ja luonnonläheinen, mitä ei taas voi millään sanoa Saksin merkeistä. Osaan kirjottaa tosi ihastuttavia lauseita näköjään.

Tänään sattu aika hauskasti muuten, kun käytiin Dan San Delistä (eli Kakkukakkusesta) ruokaa, kantsii käydä jos sattuu Lauttasaareen, on muuten paras (ja ainoo) ruokapaikka missä oon käyny vähään aikaan. Mut nii, siellä on yleensä aina jälkkäriks kaikkii tosi ihania kakkuja, kun siinä samassa yhteydessä on Kakkukeisarin leipomo ja myymälä. No me ei tietenkään saatu kakkua, kun otettiin ruoat mukaan. Sit ihmeteltiin toimistolla et onpa meille laitettu paljon sämpylöitä, kun oli semmonen pahvipussi täynnä. Aloin sit kaivaa sieltä omaa sämpylääni, joka muuten lojuu edelleen tossa mun pöydällä koskemattomana (ajattelin yllättää sillä Niklaksen). Nii äh, nää lauseet on nii koukeroisia ja poukkoilevia, etten tiiä mihin väliin tulee piste ja ehdin aina unohtaa mistä oon kertomassa. NONIIN BACK TO BISNES! Siellä pussissa oli kaks sämpylää ja kaks ihan sika isoo voisilmäpullaa. Oli muuten hyvii, kiitti niistä, kelpaa myös jatkossa.

Sit töiden jälkeen käytiin Tomin kanssa kattoo jotai uutta luilautatavarakauppaa Uudenmaankadulta, mut ei se ollu avannu vielä. Tomi kävi sit sovittaa jotai maailman ruminta (ei siis semmosta rumaa mikä ois jo siisti rumuutensa takia) haalaria. Onneks se oli sille liia iso. Vaik ei pelkoo et oisin joskus joutunu sitä kattelemaan, kun enhän mä enää koskaan pääse laskemaan. Tosin tänä talvena vois taas koittaa onneaan, jos tulis lunta. Nyt kun on taas varaa moiseen.

Rahasta tulikin mieleen, että jos joku haluaa alkaa harrastaa seinäkiipeilyä ja jopa tietää jonkun suht halvan paikan sille niin tuun mielelläni mukaan.

Ollaan muuten ettimässä uutta kämppää, joten jos tiiätte jostain ihanalta paikalta mukavan kodin niin vihjatkaa. Tässä tulee tarkemmat speksit unelmakodista tai näillä faktoilla mä etin aina netistä enkä koskaan löydä mitään sopivaa. Saa siis olla vuokra tai oma. Vuokra enintään 900 e, mielellään kuitenkin paljon vähemmän, oma kämppä alle 200 000 e. Huoneita sais olla vähintään kolme ja lisäks kaikki nää perus keittiöt ja kylppärit. Tilaa mielellään lähemmäs 70 m2, oikeestaan yli 70 neliöö ois passelimpi. EI ammetta, pitää mahtuu astianpesukone ja lattiassa pitää olla laminaatti tai parketti, mielellään tummaa puuta. Parveke on myös löydyttävä, lasitettu ois jees mut siitä ollaan valmiita tinkimään, jos kyseessä on vuokrakämppä. Nii ja saunaki ois mukava lisä. Nää kaikki jos sais ja sijainti vielä mieluiten jollain rauhallisella alueella Helsingin puolella, mistä kuitenkin ois hyvät kulkuyhteydet keskustaan. Käpylä, Viikki, Oulunkylä, Arabianranta... vuokrakämpän sijainnin suhteen ei olla ihan yhtä nirsoja, mut mitää Kontulaa on sit turha ees läpällä ehdottaa. Nyt kun lukee näitä kriteereitä niin kuulostaa aika utopisteselle, mut kyl mä jaksan vielä uskoo et tommonen jostain kiven alta löytyy.

Eikun siis kämppäjahtiin ja ens kerralla lupaan kirjottaa vähän nätimminjärkevämpiä lauseita.

Oh my, oh my

Heippa! Tässä sitä nyt taas ollaan. Uus blogi ja kaikkee. Saa nähdä kuin kauan jaksan olla tästä innoissani. Livejournaliin en oo enää aikoihin jaksanu kirjottaa mitään, joten kaikki ne tuhannet jotka sitä seurasi, voi nyt huutaa huraata. nii et tervetuloa nyt sit tänne ja olkaa kivoja ja kommentoikaa niin tiiän et ees joku lukee tätä ja ehkä sit jaksan päivitelläkin. Voi myös soittaa tai tulla juttelee tai pelaa Skatea (nii ostin sen viime viikolla tai siis Niklas osti sen mulle, kun se oli mulle velkaa) mun kanssa, oisin nimittäin vähän omia ystäviä vailla.

Seuraava merkintä on sit jo ihan järkevä, I promise.