My few new babies

Jihuu, saatiin viimein partsia edes vähän laitettua ja verhot ripustettua olkkariin. Verhothan meillä onkin ollut vaan siitä lähtien, kun tänne muutettiin, joten oli ehkä jo aikakin tehdä asialle jotain. Koko olkkari näyttää nyt ihan erilaiselle ja oon ihan innoissani. Saatiin myös meidän vanha sohva alustavasti myytyä huuto.netissä. Se poistuu keskuudestamme mitä luultavimmin torstaina tai perjantaina, joten siitä eteenpäin pitäisi pärjätä viikko tai pari ilman sohvaa.

Mut nyt asiaan: mei ai introduus juu uudet hyötykasvit partsilla. Kuvissa esiintyy paprika, amppelitomaatti, basilika, rakuuna, laventeli, salaatti sekä vielä siemenasteella olevat ruohosipuli ja herne.








Bonuksena vielä mun tän päivän auringonottopaikka.

Ps. Nähtiin just sekunti sitten kesän ekat pääskyset. Kai se kesä sitten on virallisesti nyt avattu. Sen kunniaksi voisi mennä sohvalle Niklaksen viereen nuuskimaan grillimakkaran tuoksua. Oman makkarani kun ehdin jo napoksia nassuuni.

Linnanmäelle linnanmäelleeee

Saija oli saanut ylimääräisiä lippuja niiden työpaikan ilmaislintsipäivään (tää oli siis jo viimeviikon torstaina, mut en oo jaksanut päivittää) ja kutsui mut ja Niklaksen mukaan, jeee. Suurkiitos kivasta reissusta. Lintsiltä mulla ei valitettavasti ole kuvia, koska kamera unohtu lähtökiireessä keittiönpöydälle, mut voin ylpeänä kertoa käyneeni siinä hirveen pelottavan näkösessä kiepauttimessa, mikä menee ihan jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Oon siis aina kammonnut noita pääylösalasin meneviä laitteita, joten olin melkoisen yllättynyt, että mut saatiin raahattua siihen ja vielä sitäkin yllärryneempi, ettei se ollutkaan yhtään niin kamala kuin odotin. Ei sillä että se olisi mitenkään lempilaitteisiini lukeutunut. Ei ehditty käydä läheskään kaikissa laitteissa, koska aikaa oli vain yhteen saakka, mut niiden perusteella missä käytiin, mun lemppari oli joku semmonen oranssisininenlaite, minkä nimen oon jo unohtanut (ylläri, sekin meni pääylösalasin!).

Tapahtumaan kuului myös ilmainen sisäänpääsy Sealifeen, jonne sai mennä vielä myöhemminkin illalla. Käytiin sit välillä kotona syömässä ja nukkumassa päikkärit ja suunnattiin sen jälkeen takaisin kaloja katselemaan.

Tässäpä siis lyhykäisyydessään meidän kalareissu plus yksi pakollinen Niklas syö -kuva.


Haha. Kattokaa tota ruokamäärää. Onneksi oli suht kevyttä ruokaa eli kalaa, lohkoperunoita ja -bataatteja sekä salaattia. Nams. Söin muuten tänään myöhäiseksi aamiaisekseni ja aikaiseksi lounaakseni tuosta ylijääneet perunat ja bataatit.


Joku ihastuttava plösökala. Veikkailtiin pallokalaa, mut ei kai ne tolta näytä. Missään seinällä ei lukenut tämän söpöläisen nimeä, joten joudun jättämään teidät tietämättömyyden valtaan. Pahoittelen muuten jo heti kärkeen kuvien heikkoa laatua. Oli ainoastaan pikkukamera matkassa ja tuolla hiukan pimeähkön puoleista. Koittakaa kestää.


Mua huvitti suunnattomasti noi mureenat tai mitä nämä liekään.


Lievästi kuumottava kuva. Eli just hyvä.






Nää oli aika ennalta-arvattavasti mun lemppari kuvausaihe. Vois mennä joskus uudestaan paremman kameran kanssa.


Tätäkään kalalajia ei löytynyt mistään seinätauluista.


Sori tästä kammottavasta kuvalaadusta, mut en onnistunut nappamaan parempaa yrityksistä huolimatta. Jokatapauksessa tää koittaa havainnollistaa sitä, kun tollaset pikkuhait työnsi kokoajan päätään pintaan just tuossa samassa paikassa. Se oli kai niiden ruokapaikka ja ne toivoi saavansa herkkuja. Kekkastiin toi kohta, kun yksi niistä haista onnistui hyppäämään itsensä kokonaan kuivalle maalle tollasen kiven päälle. Hetken siinä sätkyteltyään ja aiheutettuaan meille kauhunhetkiä, kun pelättiin kalan kuolevan, se onnistui kuitenkin pääsemään takaisin veteen ilman sen suurempaa hämminkiä.


Topi ja Sape siinä nimenomaisella paikalla odottamassa kalasia.


Voitteko uskoa, että tää on oikeesti ihan ihka elävä otus. Mulla oli vähän vaikeuksia. Kuinka hupaisa tapaus :D


Kiitos samoin myös tälle piileksijälle.


Toi silakka tms. allas oli mielestäni ihan sikamaisen tyylikäs.

Ja sitten tulikin jo kuulutus, että koko paikka menee kiinni, joten piti kiirustaa kotia kohti. Napattiin Petrus matkaan ja tultiin meille pelaamaan Zoolorettoa ja syömään makkaraa.

Oli kyllä kivaa käydä lintsillä pitkästä aikaa. Edelliskerrasta on jo useampi vuosi ehtinyt vierähtää, joten tää oli jo ihan paikallaan. Mulla ois myös edelleen tallessa pari vuotta sitten lahjaksi saamani rannekkeet, mutta ainakin pikaisen kenttätutkimuksen tuloksena voin kertoa, että nykyiset rannekkeet on erinäköiset kuin nämä omistamani. Turha siis unelmoida toisesta ilmaisesta huvipuistoreissusta sen kauempaa. Tietysti, jos joku osaa sanoa, pystyykö noita käyttämättä jääneitä rannekkeita vaihtamaan uusiin (mitä kyllä syvästi epäilen), olisin kovin kiitollinen.

Paint it black

Vau. Huomatkaa mun upeat phososhoppausskilssit. Oltiin siis eilen katsastamassa Topin kanssa Suvilahden graffitiseinää, jota voi ihastella myös täällä. Oli hassua, kun aina edellisen työn valmistuttua puolen tunnin sisään tuli joku toinen ja aloitti maalaamaan uutta työtä sen juuri valmistuneen päälle. Aika nopea vaihtuvuus.

Innostuttiin seuraamaan yhden isomman graffitin valmistumista ja sen seurauksena vietettiinkin koko iltapäivä tuossa nurmella istuskellen. Siitä seuraksena oli tietysti olkapäiden ja rintamuksen (mikä ton kohdan nimi on?) palaminen. En ehtinyt etsiä meidän vanhaksi menneitä aurinkorasvajämiä kotoa mukaani, kun tuli hiukan kiire lähtö ja siitä nyt kärsitään. Onneksi tänään ei ollut aurinkoinen ilma, niin sai hyvällä omatunnolla olla sisällä.

Kuvittelin kyllä että tuo aita olisi ollut pidempi. Mielestäni tuo ei näytä 100 metriä pitkälle. No, ehkä lyhyyden vaikutelma selittyy sillä, että yksi työ on viety parempaan talteen odottamaan myöhempää näyttöä.

Tuotiin viikonloppuna Porvoosta neljä tennismailaa ja kävin eilen itiksestä palloja. Illalla testailtiin ja löysin ehkä mun uuden lempipelin. Vaikkakin oon siinä vielä tositositositosi surkea niin oli hurjan hauskaa. Ei oo hetkeen naurattanut yhtä paljoa. Tänään uudestaan? Harmi vaan, että pelaamaan voi mennä vasta siinä vaiheessa, kun kaikki muut on kentältä jo lähteneet ettei sotketa ihan kokonaan niiden peliä. Kenttien välissä kun on ainoastaan matala verkko, jonka yli se pallo lentää melkoisen usein vielä tässä vaiheessa.

Tänään oonkin saanut tavallaan paljon ja tavallaan tosi vähän aikaiseksi. Kävin aamulla lenkillä (joka tosin hiukan kuoli kasaan, kun pisti niin kovasti), suihkussa, pesin pyykkiä (on muuten vieläkin koneessa, ups!) tein ruokaa ja lähetin yhden työhakemuksen, jonka suunnitteluun meni pari tuntia. Nyt voisikin mennä tyhjentämään koneen ja sitten järjestelemään viimein partsia.

Ps. Mun toiveet matkoille pääsystä taisi viimeistään tässä vaiheessa romuttua, sillä ostettiin viikonloppuna uusi sohva. Ei taida hetkeen olla varaa edes Viron reissuun. Myös tuparit siirtyy ensikuulle, sillä ei käy tupareiden pito ilman uutta sohvaa ja se saapuu vasta silloin. Tjeu.

Työttömän päiväohjelma

Elämä ilman töitä on oikestaan vaihteeksi ollut ihan mukavaakin, vaikka jokapäiväiset tylsistymiskohtaukset ovat edelleen arkipäivää.

Oon käynyt melkeen jokatoinen aamu lenkillä rantsussa juoksemassa. Mun lenkkiseurana on vakkarihanhet, -silkkiuikut, -sorsat, -nokikanat ja -koiranulkoiluttajat. Lenkkeilyn jälkeen mun ohjelmaan kuuluu työnhakua ja suihkussakäyntiä valinnaisen ajan verran.

Puolenpäivän jälkeen yleensä joko syön tai alottelen ruuanlaittoa. Syömäilyn yhteydessä luen blogit ja uutiset netistä ja seurailen ikkunasta koiranulkoiluttajia. Iltapäivästä käyn työnhakusivut vielä toisen kerran läpi ja koitan keksiä uusia hakusanoja googletettavaksi, yleensä tuloksetta.

Niklas tulee kotiin joskus puoli kuuden - kuuden aikaan ja sitten syödään leipää ja istutaan hetki hiljaa vastakkaisilla paikoilla pöydän ääressä. Niklas menee makkariin omalle koneelleen ja minä jään omalleni keittiöön.

Iltaisin ollaan käyty nyt kohta viikon ajan vielä myöhään heittelemässä korista tässä läheisellä urheilukentällä. Siellä meitä viihdyttää yleensä (Topin ja Saijan lisäksi) satunnainen määrä jäniksiä. Eilenkin nähtiin ainakin kuusi jänistä, jotka juoksi peräkanaa toistensa pepuissa kiinni. Niillä on vissiin parinmuodostusaika.

Tänään kävin perusohjelmani lisäksi kaupasta lisää jauhoja, kun edellinen pussi tyhjeni eilen pitsapohjaa tehdessä. Sorruin myös ostamaan herneitä, jotka ei olleet yhtään niin hyviä kuin edellisellä kerralla. Olisi varmaan pitänyt ostaa kirsikoita, joita meinasin ensin ostaa. Ostin myös illaksi Lostille rasiallisen tummia viinirypäleitä. Nyt uunissa paistuu toinen ja viimeinen pellillinen sämpylöitä, joita oon lupaillu Niklakselle tekeväni koko viikon. Laitoin niihin paljon rusinoita, porkkanaa ja auringonkukansiemeniä. Toivottavasti ne sopii yhteen.

Huomenna ollaan menossa taas vaihteeksi Porvooseen viikonlopuksi auttelemaan Niklaksen siskoa muutossa. Käydään varmaan samalla myös Ikeassa, joten saadaan ehkä viimein ostettua kylppäriin ja vaatehuoneeseen parit puuttuvat tangot. Sohvaosaston ohi mut joutuu ehkä taluttamaan, etten sorru ostamaan uutta sohvaa. Ikeassa kun on tällähetkellä meidän ykkösvaihtoehto uudeksi sohvaksi.

Tästä tuli nyt tällanen kuvaton postaus. Katotaan josko nappaisin tähän kuvan sämpylöistä, jahka ne valmistuu.

My life ain't so special

Säästin kaiken valittelun tähän tän päivän kolmanteen(!!) merkintään. Ensin kuitenkin vähän ilosempia asioita. Kävin tänään viimeinkin näyttämässä puuttuvia papereita työkkärissä. En oo oikein jaksanut käydä siellä, koska mua vähän ärsyttää matkustaa aina keskustaan sen takia. Lisäksi mun piti näyttää myös kaksi työtodistusta, jotka sain vasta eilen. No sain nyt kuitenkin itseäni niskasta kiinni pitkällisen vitkuttelun seurauksena ja matkasin työkkäriin. Onneks neuvontaan ei ollut pitkää jonoa, eikä mulla ollut asiaa muualle kuin siihen. Siihen tuli vielä just sopivasti toinen työntekijä, joten pääsin hoitamaan asiani melkeenpä heti ovesta astuttuani. Työkkärin täti kirjas mun tiedot ylös ja lupasi vielä selvittää saisinko vähän aikaa korotettua työttömyystukea, koska mut on irtisanottu taloudellisin perustein. Kelpais mulle.

En muista oonko vielä maininnut, mut laskin tuossa yksi päivä tilatessani uutta verokorttia, että mun koko loppuvuoden tulot tulee olemaan pienemmät kuin oon tienannut tänä vuonna ennen kun mut irtisanottiin. Jos en siis saa mistään töitä. Melko fantsua. Pitänee jossain vaiheessa alkaa vähän karsia ruokien hienostuneisuudesta. Näin tosin just unta (voin kertoa tämän, koska 1. en usko siihen, ettei unet toteudu jos ne kertoo ja 2. kerroin jo Niklakselle), että pääsin freelanceriksi Niklaksen työpaikalle ja ne lupas maksaa mulle 25 euroa per tunti palkkaa. Ne jotka tietää missä Niklas on töissä, tietää myös miten epärealistista toi on. Siinä samassa unessa myös vähän opastin niitä kuinka paljon niiden kuuluisi maksaa työntekijöilleen palkkaa. Että silleen. Oikeessa elämässä oisin varmaan ollut sen jälkeen tosi haluttua työvoimaa.

Työkkäristä kotiuduttuani yritin hakea töihin Helsingin kaupungille. Niillä on avoimena markkinointisihteerin vira taidemuseoon. Se ois kuulostanut mun mielestä ihan ok työlle, mutta niiden hakusysteemi ja koko rekrytointijärjestelmä on niin ihanan mieltäylentävä, että taisi jäädä väliin. Firefoxilla ja Safarilla niiden sivut ei suostu toimimaan kun hyvällä tuurilla ja silloinkin yleensä jää joku oleellinen kohta näkymättä. Kuten nyt esimerkiksi "hae paikkaa" nappi. Ei mitenkään tärkeetä, että semmonen toimisi. IE:llä kuulema toimii, joten taas on ajateltu pelkästään Windows-käyttäjiä. Ihmeellistä, ettei noin yksinkertaisia asioita voi saada toimimaan kunnolla. Veikkaan kuitenkin, että aika monta prosenttia niidenkin sivujen käyttäjistä tulee sivuille jollain muulla kuin explorerilla. Tää sai mut tosi vihaiseksi, koska yritin tosissani hakea sitä paikkaa (tosin luultavasti en olisi edes saanut sitä, koska mulla ei ole riittävää kiinnostusta, tietotaitoa tai koulustusta alasta). Myös A-lehtien toimiston kyljessä oli iso plagaatti, jossa haettiin ad:ta, mutta sekin oli verkkomedian puolelle. Ei siis edes syytä hakea, koska mun verkko-osaaminen on aika lapsenkengissä, saati sitten ad:n tasolla.

Laitoin maanantaina ihan sikamaisen hyvää kastiketta ja vähän paakkuista, mutta muuten tosi hyvää perunamuusia. Oli pakko ottaa siitä kuva teille, vaikkakaan se ei näytä niin kovin hyvälle lautasella. Ohjeen ajattelin kuitenkin jättää tällä kertaa laittamatta. Laitan sen sitten omaan merkintäänsä, jos kiinnostusta löytyy.


Ehdin syödä jo vähäsen ennen kuin tajusin, että voisi ottaa kuvankin.

Ollaan myös oltu tosi säästäväisiä tässä lähiaikoina. Löydettiin meidän unelmien sohvapöytä melkein puoleen hintaan alesta, joten se oli ihan pakko käydä poistamassa Askosta. Se ei kuitenkaan sopinut yhtään meidän vanhan maton kanssa, joten oli sitten pakko uusia myös matto samassa rytäkässä. Eilen käytiinkin sitten Arabianrannan Hobbyhallissa hakemassa uusi ihana matto, jota ollaan etsitty jo pidemmän aikaa. Nyt ongelmana olisikin enää sohva, joka on auttamatta täysin sopimaton tuohon pöytään. Joku innokas voisi ilmoittautua ostamaan sen meiltä pois, niin voitaisiin ostaa uusi tilalle.


Mut katsokaa nyt, miten paljon paremmalta meidän koti jo näyttää. Nostin verhot eilen tuohon sohvan kulmalle, jos saisi nekin viimein ripustettua paikoilleen.

Oon myös siivonnut osittain meidän vaatehuoneen. Ylähylly pitäisi vielä järjestää uudelleen ja mun sukat, alusvaatteet, vyöt ja bikinit on edelleen muuttolaatikoissa. Niille tosin kävin jo dyykkaamassa meidän roskahuoneesta muoviset korit, jotka odottelee pesua ja käyttöönottoa. Paripäivää sitten dyykkasin myös kivan vaalean puukorin, johon ajattelin istuttaa partsille jonkun kivan kesäkukan. Meidän roskahuone on kyllä välillä tosi aarreaitta ja usein mun tekiskin mieli jäädä sinne penkomaan pidemmäksikin aikaa.

Sisutaminen on siis edennyt aika paljon, joten kämppä alkaa olla kohta tuparikunnossa. Grillauskelitkin alkaa olla jo kohdillaan, joten voitte alkaa pikkuhiljaa odotella kutsuja tipahtelevaksi postiluukuistanne (facebookeihinne).

Ps. Huomatkaa myös kaksi muuta merkintää tältä päivältä.

Varoitus: Seuraa eläimiä koko postaukselta

Viikonloppuna käytiin kesän ensimmäistä kertaa Korkeasaaressa. Ostettiin sinne koko vuoden kelpaavat liput, joten päästään sinne tästä eteenpäin ilmaiseksi ihan koska vaan halutaan. Kertalippuhan olisi maksanut 10 euroa ja tuo vuosilippu maksoi 30 euroa, joten mielestäni ihan hyvä kauppa.

Tässä nyt tulisi kuitenkin kuvia siltä reissulta. Jos et pidä eläimistä tai oot jo kyllästynyt Korkeasaaren otuksiin, voit huoletta skipata tämän merkinnän. Tässä ei käsitellä mitään muuta.




Keksittiin Niklaksen kanssa sunnuntaina, että mentäis Korkeasaareen, kun siitä on ollut jo pidemmän aikaa puhe. Pyydettiin Jutta mukaan, tehtiin parit eväsleivät matkaeväiksi ja edellispäiväisen salaatin jämät purkkiin ja suunnattiin matkalle. Jouduttiin heti ensimmäikseksi pysähtymään Kulosaareen odottamaan Juttaa, joten ehdin räpsiä nämä pari turistikuvaa. Noi kengät muuten hierti ihan sikana. Ne on silti ihanat ja aion keksiä meidän rakkautta nirhaaviin kantapääjuttuihin jonkun kikkakolmosen (melkonen lausehirviö. Ei pitäis yrittää olla liian hienosanainen.)




Jutta saapui melko nopsaan ja päästiin jatkamaan meidän matkaa kohti tuulista Korkeasaarta. Ostettiin liput ja autettiin vähän amurintiikereitä. Oli niin säälittävää, kun tuolla boxissa ei ollut yhtään rahaa. Pois lähtiessä joku oli kyllä ehtinyt kerätä ne jo pois, joten tän täytyi olla joku mainoskikka.






En jaksanut ottaa mun digijärjestelmäkameraa mukaan, koska mulla oli jo olkalaukku ja eväskassi, joten nää kuvat on sit vähän sen mukaisia. Niklaksella on tosi ihania lähiksiä kaikista elukoista, laitan sen linkin tänne, jos se laittaa niitä kuvia joskus jonnekin esille. Mun kuvat nyt on tämmösiä turistihömppiä, älkää ottako liian vakavasti.


Kotikissa (oikeesti villikissa). Manulia ei taaskaan näkynyt, vaikka koitettiin kuinka tihrustaa joka nurkka läpi.


Jesh, vuoden toinen virallinen kukkakuva.


Jotain pitkäkärsäisiä eläimiä. Oliko nää niitä norsuja?










Ihan perussuomimaisema. Hirviä?


Tää oli varmaan mun ainoo "lähis", joten se oli pakko laittaa.


Noita riikinkukkoja pyrstö auki oli siellä oikeesti vähän joka kulman takana. Ehkä niillä oli menossa parinmuodostusaika tms.


Asukuva Jutan blogiin. Olehyvä Jutta.


Pakotin Niklaksen istumaan tonne kuvaa varten. Melko innokas ilme.
















Joo tässä vaiheessa ois ehkä viimeistään hyvä mainita, ettei toi vesi ollut oikeesti noin keltaista. En jaksanut muuttaa kameran asetuksia tarpeeks ja myös kuvien muokkaaminen oli yllättävän paljon energiaa vaativaa toimintaa.


Tästä tulee väistämättä mieleen sellaset limalöllökät, mitä sai kolikkoautomaateista kun oltiin pieniä. Sit ne piti kiskasta voimien takaa johonkin seinään tai kattoon roikkumaan ja oli hullun siistiä. Kuka muistaa?




Kaikki muut oli piilossa paitsi noi kaksi. En ala. Noi oli sentään kai jotain poikasia.


Luultiin ensin, ettei karhut oo ulkona ollenkaan. Tajuttiin onneks kävellä vielä vähän matkaa eteenpäin, sillä ne olikin vaan toisella puolella häkkiä piilossa.




Mun paras kuva pikkupandasta. Oon niin pettynyt, ettei mun kameralla päässyt lähemmäs. Ne oli niin suloisia pehmolelun näköisiä, kun ne nukkui pää oksanhaarassa ja jalat maata kohti roikkuen. Hmmmh. No Niklaksella on niistäkin lähiksiä. Ehkä näätte joskus.