Tuu jo lauantai

Tekis mieli laittaa pari sneak peakia meidän viikonlopun tarjoiltavista (on muuten superhyviä, kantsii tulla!), mut ehkä osaan sen verran hillitä itseäni, että säilytän yllärin lauantai-iltaan saakka. Sen sijaan esittelen teille mun hienot pikkujouluvalmistelut.


Ei oo vielä kauheen joulusen näköstä. Onneks sentään tälleen iltasin on vähän nätimpää, kun ihmiset on alkanut pikkuhiljaa laitella kynttilöitä ja valoja ikkunoihin.


Tän ostin tänään, kun kävin Kodin Ykkösessä etsimässä kanervia. Oli vähän ehkä hintava, mut kuka tota voi vastustaa.




Meidän pitkälehtiviikuna on kuolemassa pystyyn, joten viimeisenä taikatemppuna ajattelin kokeilla, jos se on alakuloinen ja piristyisi joulukoristeilla. Ei näytä vielä ainakaan kovin lupaavalle. Lehtiä sataa edelleen yhtä tiivistä tahtia maahan.





Meidän nöpösetkin odottaa joulua. Ainakin jos se tietää lisää puisia joulukoristeita, joita nakertaa.










Bonuksena:



Ei oo kovin helppoo saada onnistuneita kuvia tästä elosalamasta.

Manuli the great

Pikkusia jouluja

Tanään on Taru ja Niklas 4v tavallaan ja sen kunniaks kohta Korkeasaareen. Moro.

B-O-red

Tällä viikolla täällä töissä on ollut maailman hiljaisinta. Mulla ei oikeen oo ollut yhtään mitään tekemistä, joten päivät ei tahdo kulua sitten millään. Etenkin kun vielä viime viikolla hommaa oli yllättävänkin paljon, on tää viikko tuntunut entistäkin tuskaisemmalta jaksaa. Miten aina osunkin tällasiin paikkoihin, joissa työtä ei vaan yksinkertasesti oo? Tai siis täällä sitä kyllä ois, jos pystyisin tekemään. Vaan kun ei niin ei.

Oonkin yrittänyt viihdyttää itseäni internetin syövereissä mm. lukemalla kaikki päivälehdet netistä. Eilen pelasin pitkän tovin Trivial Pursuitia, joskin se oli hieman ärsyttävää, kun olin niin surkea siinä. Tänään sain päähäni alkaa tutkia matkatoimistojen äkkilähtöjä, mikä arvatenkin oli kaikkein suurin failure. Ei lievästi tee nyt mieli matkalle.

Seuraavat kolme viikonloppua mulla on muuten tekemistä edes vähäsen joka viikonlopulle. Melko harvinaislaatuista suunnitelmallisuutta multa. Nyt tulevana viikonloppuna on Niklaksen luokkakaverin tuprit/pikkujoulut (jonne mua ei oo kutsuttu, mut koska Niklas pyys meen silti), seuraavana viikonloppuna mennään pikkujouluilemaan työpaikan kanssa (jos ohjelma ei olisi suurilta osin syöntiä, jättäisin kestit mielelläni väliin. Sen sijaan tiikeriravuille ja chilisuklaakakulle en pysty sanomaan ei) ja viimeisenä muttei toki vähäisimpänä olisi tiedossa meidän omat pikkujoulut. Sit ollaankin jo joulukuun puolella ja pitää alkaa tuskailla lahjoja.

Seuraavaksi voisin oikeastaan käyttää aikaani järkevästi ja suunnitella tarjoiluja niihin meidän tuleviin juhliin. Ehdin sitten seuraavan kerran kun tulee tylsää (eli luultavasti heti huomenna) vääntää koko listan uuteen uskoon.

Loppuun vielä Hernyn riemuksi ja Topin öö epäriemuksi(?) uus soittis. Taru kiittää ja kuittaa.

Cats on fire

Vietettiin viikonloppu isänpäivää juhlistaen Porvoossa. Oli ylläripylläri taas melko ruuan täyteiset päivät ja muutenkin melko rentoa. Ainakin heti siitä lähtien kun päästiin perille. Sitä ennen saikin stressipetterinä pinkoa ensin töistä matkavarusteiden kera takaisin kotiin (bussilla Mellunmäkeen, siitä metrolla Hertsikkaan ja sit vielä bussilla kotiovelle) noutamaan Niklakselle läppäriä ja wacomia ja siitä bussilla takaisin Itäväylänvarteen Porvoon bussia odottelemaan. Koko reissussa meni aikaa ehkä tunti ja siis mun matka töistä kotiin kestää jo lähemmäs sen verran. En pistänykään sit yhtään pahakseni kun sai heti ovesta sisään astuttua istuutua valmiiseen pöytään pizzalle. En vaikka pizzassa olikin meetwurstia, yakyakyak.

Lauantaista vietin osan valokuvaten katteja, kun Niklaksen piti tehdä töitä. Mielestäni on niin väärin, että ressu joutuu kaiket illat ja viikonloput tekemään ilmaiseksi töitä ja tuskin koskaan tulee näkemään niitä vapaita missään. Lauantai-iltana naapurin rakkikoira säikytti katit perinpohjaisesti ja Veikka kiipesi korkealle puuhun pakoon. Niklaksen isän piti sitten hakea se sieltä tikkailla alas, kun ei se itse uskaltanut. Nopsaan se kuitenkin toipui ja seuraavana päivänä sitä taas oltiin vauhdissa pihalla ihan kuin ei mitään olisi sattunutkaan.

Sunnuntaina käytiin vielä kaiken perinteisen Porvoo-herkuttelun lisäksi syömässä Vanhassa kaupungissa Etanaravintolassa. Oli sikamaisen hyvää ja kauhea ähky jälkeenpäin. Kantsii käydä. Maistoin ekaa kertaa etanaakin (tosin Niklaksen lautaselta) ja tykkäsin, vaikkei ne alkupalana vältsyyn ookaan ihan mun juttu. Tykkään enemmän raikkaista ja kevyistä, et jaksaa sit sen pääruuankin.

Tässä nyt kuitenkin näitä kuvia.








Siinä se raasu nyt tekee töitä. Onneks oli tommonen mirri seuraneitinä.












Ihan kun nää kuvat ois jo joskus näytetty aiemminkin. Vai onko se vaan mun mielipide?


Nähtiin tänään tollanen maailman sulosin varpuspöllö, noin 10 cm korkea. Aaaw, voisko saada tollasen omaks?


Mun alkupala: Chorizomakkaraa kera paprikan ja sipulin, oliiveja, aurinkokuivattua tomaattia, sinaappi- ja tavissilliä, kylmäsavu(?)lohta ja sille jotain valkeeta kastiketta, salaattia, jotain pikkuperunapaloja, patskua, puolikas kananmuna jonka päällä smetanaa(?) ja siianmätiä(söin sen, ei maistunu miltään!!!).


Niklaksen alkupala: etanoita valkosipulikastikkeessa. Toi kastike oli ihanaa kun siihen dippas patonkia, nammmm.


Mun (ja Niklaksen ja sen isän, muut söi siikaa) pääruoka: härkää ja härkäpyttipannua, missä oli perunaa ja ruusukaalia ja aurinkokuivattuja kirsikkatomaatteja ainakin. Lisäks punaviinikastike. Ei varmaan tarvii kertoo et oli hyvää.


Jälkkärin sai hakee semmosesta itsepalvelupöydästä, joten otin vähän kaikkee. Paitsi Niklas toi ton suklaakeksin mulle, koska se vahingossa tönäs puolet mun teestä mun käsille. Mut joo toi toinen oli joku vadelmakermakakku ja toinen suklaapähkinäkakku.

Noni, kenen mielestä nää Porvoo-kuvat alkaa olla aika nähty juttu ja vois koittaa välillä kehittää vähä muitakin aiheita, käsi ylös nyt! \o/

Reippahasti vain

Tänään mun piti vaihtoehtosesti joko a. mennä aamulla kirppikselle b. mennä radan toiselle puolelle kävelylle ja valokuvaamaan tai c. mennä keskustaan shoppailemaan. Varmaan arvasittekin jo, ettei mikään näistä toteutunut. Herättiin ihan ajoissa, syötiin ja sen jälkeen röhnättiin sohvalla katsoen telkkarista piirrettyjä ja eläinohjelmia. Sen jälkeen otettiin lyhyet päikkärit ja päätettiin lähteä Korkeasaareen kävelylle. Käytiin kaupasta vähän evästäkin vaikka meillä oli vain noin tunti aikaa kierrellä siellä. Päästiin porteille saakka, kun tajusin ettei mun vuosilippu olekaan lompakossa vaan kotona. Niin et kiva juttu, ei mennäkään moikkaa pikkupandaa. Sen sijaan kierreltiin rantoja pitkin takaisin metrolle. Nähtiin me sorsia, oravia, joutsenia, fasaaneja ja tikka, joten kai sekin menee eläinretkestä.

Kotona tehtiin lohta ja lohkoperunoita ja jälkkäriks Niklas paistoi meille vuoden ekat joulutortut ja mä tein meille glögiä viime vuoden jämätölkistä ja vanhaksi menneistä rusinoista. Joku saattaa muistaa, etten oo mikään joulutorttujen ylin ystävä, joten Niklas on nyt tossa vetänyt niitä aika monta ja minä yhden.

Nyt katotaan Brucea ja no, Niklas syö niitä torttuja ja juo kylmää glögiä.





















Bonuksena vielä viime viikolta kuva, kun tein sosekeittoa. Jostain syystä tää oli Niklaksesta kovin huvittavaa:

Boogaboo

Vietettiin Halloweenia Arabianrannassa juhlissa, joiden teemana oli "karsee". Se kämppä missä juhlat oli, oli ihan maailman ihanin ja jos olin aiemmin kuvitellut meidän partsia isoksi, jäi se nyt järjestyksessä kauas taakse.

Tarjolla oli mm. hyytelöshotteja ja bioroskiskakkua, namsk. Ja ihania Hello Kitty ja Hannah Montana mukeja. Käytin mun super-upean asun suunnitteluun ja toteutukseen aikaa varmaan tunnin eikä lopputulos ollut yhtään sinnepäinkään mitä piti. Vähän nauratti laittaa "naamiaisasuksi" samat vaatteet, jotka voisi olla yhtähyvin mun työvaatteet.

Juhlien jälkeen käytiin vielä hetki pyörähtämässä Kaisaniemen Perkele-baarissa, joten raksi seinään: Taru nähty Helsingin yöelämässä.