Asuntoesittelyjä

Mun piti jokaisena lumisateisena päivänä ottaa yks tietynlainen kuva, jonka oon halunnu jo pitkään ottaa. Tää on kuitenkin ainoo kuva lumesta joka mun kameraan pääty. Voi hitto että sitä jaksaa olla laiska ja huonomuistinen. Koskaan valosan aikaan mulla ei ollu kameraa mukana ja sit jos oli niin oli loskapaskaa tai ei satanukaan lunta. No, mä lupaan ottaa sen kuvan sit seuraavan kerran kun tulee lunta.

Tällä hetkellä ulkona näyttää tolta ja partsilla tarkeni villatakissa, kun seisoi ovenraossa. Oon ollut nyt tän ja eilisen päivän sisätiloissa flunssasena, joten pieni happihyppy edes partsille tuntu niin hyvälle et nappasin sit samalla pari muutakin kuvaa meidän partsilta.


Huomaatteko miten ihanat näköala meillä on. Etenkin kesällä on vielä lisäks ihanat ääniefektit hivelemässä korvia, kun naapurin penskat riehuu tossa pihassa. Melkeen samanlainen meteli siellä kyllä taitaa olla näin talvellakin, mut sitä ei niin helposti kuule kun ei tarvii pitää ikkunoita ja ovia auki.

Tässä kuvassa näkyy meidän hieno säilytysjärjestelmä. Se on siis oikeesti semmonen kukkateline, jonka edellinen asukas oli vienyt roskakatokseen ja mä topakkana tyttönä raahasin sen samantien takasin. Se on niin ruma et se pitää peittää tollasella kankaalla. Tosin eipä ne tavaratkaan tuolla hyllyssä mitään komistuksia oo. Meillä oli ennen myös edellisen asukkaan myös roskakatokseen hylkäämä kyllykkö tuolla, mut se ei enää nykyään mahdu tonne, kun tossa just kuvan ulkopuolella on jumalottoman iso ja ruma sähkögrilli (joka muuten varmaan pitäis kärrätä sisään ennen kun se saa jonkun kosteusvaurion). Sit tossa näkyy meidän hyvin tälleen talvisin pärjäävät yrtti-istutukset. Ok, ei ne oikein pärjänny kesälläkään. Oiskohan rakuuna ollu ainoo joka jotenkin sinnitteli ja sekin heitti henkensä samantien kun syksyllä kaivoin sen tuolta mullastaan ylös ja toin sisään. Nii ja noi laatat on jotain ihan hirveetä. Siis onhan ne nätit tuolla ja kaikkee mut voi hyvä jumala mikä homma niiden laittamisessa paikalleen oli vielä sillon kun ei ollu vielä parvekelaseja ja ne piti talveks ottaa pois. Niihin pitäis varmaan kirjottaa kokoamisohjeet toiselle puolelle ens kerran kun ne joutuu repimään tuolta ylös.

Innostuin sit samalla kuvailemaan meidän kämppää muualtakin. Nä kuvat on ihan kauheita, joten herkkäsieluiset sulkekoot silmänsä. Ajattelin ottaa illalla näiden vastineeksi kuvat, joissa meillä on oikeesti siistiäkin. Niklas on illan työpaikkansa pikkujouluissa, joten mä päätin et tänään siivotaan.

Tässä on meidän olkkaria. Huomatkaa et oon ollu kipeenä, ei noi viltit ja peitot oo tuolla normaalisti. Toi peittokin on ollu tossa vaan siitä lähtien kun vaihdoin mun kesäpeiton talvipeittoon ja toi kävi partsilla tuulettumassa. Sit se oli jonkun aikaa jollai tuolilla nätisti viikattuna kunnes tulin kipeeks ja otin sen uudelleen käyttöön. Siitä on ehkä kuukaus, vai kaks. Ups.

Sit tuol taustalla näkyy se paljon parjattu tietokonepöytien välissä oleva hyllykkö. Ei se nyt niin kauhee oo, vai mitä. Haha, eipä. Tossa ihan etualalla on Niklaksen lopputyökamoja esim. mun rakentaman valopöydän osia. Siis ne on noi laatikot, jos ette tajunnu. Niiden väliin kuuluu kirjasvalolamppu selälleen ja päälle tollasen seinällä olevan kehyksen lasi. Toimii kun junan vessa paitsi ei voi painaa yhtään tai se lasi hajoo. Sit ois mun kitaravahvistin, jota kukaan ei oo käyttäny kahteen vuoteen, mut Niklas ei anna mun myydä sitä. Otin siitä jo kuvatkin kertaalleen Huuto.netiä varten ja kirjotin tekstinkin, mut tossa se lojuu vieläkin. Oon kyllä sanonu et se sais laittaa sen sit ees jonneki vähän järkevämpään paikkaan, mut onhan se aika kätevä suoja tossa ettei chinchillat pääse sohvan alle :) Onneks meidän muut sohvanalussuojukset ei näy tässä kuvassa.
Tossa ois sit kuvaa meidän makkarista. Ihan hirvee sotku. Suurin osa tosta kamasta on menossa kirppikselle (varattiin pöytä Valtterista tammikuuks, tervetuloa penkomaan!) En ees kehtaa laittaa tota toista kuvaa, missä näkyy mun pukeutumiskohta. Siinä on semmonen viiden sentin kerros vaatteita lattialla. MUT! Nekin aion tänään siivota pois lojumasta. Näistä saa aika hyvän kuvan siitä miks me tarvittais se uus kämppä. Ei oo tilaa piirtää ja väsätä, ei oo tilaa mun vaatteille ja romuille. Mulla on nyt kaks pientä vaatekaappia, jotka on eripuolilla makkaria ja sinne toiselle on oikeesti ihan mahdoton päästä. Keittiön kuvia mä en kehtaa enää laittaa, kun alko nolottaa niin paljon. Siellä ei kuitenkaan oo ku tiskiä, joten kaikille lienee ihan tuttua.

Yritin eilen soittaa yhestä kämpästä Pihlajamäessä, mut en saanu yhteyttä siihen puhelimeen. Sinne voi soittaa vasta kolmen jälkeen, joten pitää kohta yrittää taas. Laitoin kyllä eilen sinne tekstiviestin jo et oltais kiinnostuneita, mut ei oo kuulunu mitään. Toivottavasti se kämppä ei oo vielä menny. Sit äsken tuli mailiin ennakkonäyttökutsu Haagaan, 850e ja yli 60neliöö. Hitsi se vaikutti kivalle ja lupaavalle, mut Niklaksella ei oo niin paljoo rahaa, joten en uskalla ees linkittää sitä sille. Se on muutenkin kieltäny mua etsimästä kämppiä ja etenkään näytämästä niitä sille.

Yyh mä niin tahdon täältä pois. Eilenkin taas yläkerran naapurit veti perussetit. Ensin nainen huutaa palosireeninä, sit mies kääntää musiikit täysille ettei kuuluis. Jepjep, ihan tervettä meininkiä. Pitäis varmaan ilmottaa tosta jonnekin. Tietääkö kukaan minne kannattais; isännöitsijälle, huoltoyhtiöön, Vvolle vai suoraan vaan poliisille? Sinne ovelle en kyllä uskalla lähtee, tiiä mistä lautasesta tulee päähän.

You Are A Runner And I Am My Father's Son

Pahoittelen, ettei ole tullut kirjoiteltua hetkeen. Mut mulla on hyvä syy! Mun rakkaan läppärin cd-asema ei lue kaikkia cd:itä, mm. lähes kaikki tyhjät ja poltetut plus ennen kaikkea tärkeimpänä mun kameran ajuri cd (miks muuten Maciin ees pitää asentaa jotai himputin ajureita). Ton takii mun pitää aina siirtää kaikki kuvat kamerasta Niklaksen koneen kautta ja se on rasittavaa. Ei jaksa siis joka päivä. Tilasin nyt kuitenkin uuden koneen, joten ei hätää murut. Ens viikosta lähtien uusia kuvia ja juttuja tiedossa vähän useemmin.

Tää merkintä on kuitenkin pyhitetty Wolf Paradelle, joten lisää tyhjän päivästä jauhantaa seuraavassa merkinnässä.

Oltiin siis Ilmarin ja Lauran(ko se oli) kanssa katsomassa ihanaista Wolf Paradea Tavastialla öö ehkä viime viikolla. Bändi oli loistava, vähän häiritsi, kun en ollut jaksanut valmistautua keikkaan kunnolla. Näin ollen en tiennyt kaikkia biisejä, hyviä ne joka tapauksessa oli. Myös se häiritsi himpan, kun kuvittelin viimeisen junan menevän puoli 12 kuten edellisellä viikolla Cut Copyn keikkapäivänä. Siihen en ois millään ehtinyt kun halusin katsoa keikan edes lähes tulkoon kokonaan.

Tajusin sitten just ennen puolta, että edellinen keikkahan oli sunnuntaina ja arkipäivinä junat luultavasti kulkee vähän myöhempään. Ehdin sitten bussiin hyvin, pyörä jäi asemalle eikä sitä onnekseni pöllitty. Joku oli yrittänyt ehkä repiä lukkoa auki, sillä se oli pyörää hakiessani vähän oudossa asennossa. Ei ollut tainnut kuitenkaan onnistua.

Koko keikan ajan kaikki välispiikit oli tosi hupaisia ja ihan toista luokkaa kun keikoilla yleensä. Tykkäsin. Sai hihittää eikä ollut mitään sellasia tylsiä kohtia koskaan. Niin ja yleisökin oli hyvin mukana huutamassa kommenttejaan spiikkeihin. Jee.

Ihanaa kun osaan ottaa näin laadukkaita kuvia. Näyttääpä edes siltä kun ois kuvakin meininki.


Loppuun taas hienosti kuvaamani erittäin laadukas videopätkä keikalta. Tajusin vasta kotona että mun kameralla voi zoomata kuvatessa, joten seuraava video on sitten vähän vähemmän pitkästyttävä.

Meidän karvakorvat

Olin melko pettynyt kun mun edellinen merkintä ei saanut yhtään kommenttia, joten jatketaan vähän yleisöystävällisemmällä aiheella. Ajattelin nimittäin esitellä meidän kakkakoneet eli lemmikit eli kaksi chinchillaa. Niiden nimet on Pina ja Puff. Tohon Pinan nimeen tulis n-kirjaimeen sellanen vipsaus mut suurena tietokonenerona en tiiä mistä sen saa Macilla.

Pina on ollut mulla nyt kolmisen vuotta. Ensimmäisen vuoden elämästään se eli toisessa perheessä yksikseen, mutta niillä ei ollu sille aikaa joten hain Pinan parempaan hoitoon. Siellä Pinan nimi oli Sipsi, mikä oli mun mielestä tosi tylsää, joten halusin vaihtaa sen nimen vähän raflaavammaks. Pinan hakureissusta muistan vaan nsen, että perheellä oli kissoja, Pinalla oli oma huone eikä se uskaltanu tulla häkistä meitä moikkaamaan ja että kävin nostaa rahaa Anttilalta. Niin ja Pinan häkki ei sopinut Niklaksen vanhempien autoon vaan sen perheen miehen piti lähtee heittämään mua ja häkkiä.

Pina on semmonen kauhee kakara ja ollaan varmaan vähän hemmotelu sitä liikaa, kun siitä on tullu niin vaativainen. Se saattaa alkaa yöllä parkuu eikä riitä et käy vähän rapsuttelemassa vaan sille pitää antaa jotain herkkuja ennen kun se suostuu rauhottumaan. Onneks meillä on kaapissa kapeita pajun oksia, joilla sen saa hiljenemään, ainakin vielä. Ootan innolla sitä päivää kun se tajuaa, et on myös muita herkkuja mitä se vois huutamalla itselleen vaatia.

Siinä on siis Pina. Noi pari ylintä kuvaa on melko uusia ja aika huonolaatusia. Puolustukseks voin ilmoittaa et ne on otettu keskellä yötä ehkä pari minuuttia ennen nukkumaan menoa, kun oon keksiny alkaa ottaa kuvia nukkumaan menon sijaan. Noista huomaa aika hyvin et Pinaa ei kauheesti pelota mikään, se ei siis tosiaan oo mikää arka. Eikä sillä kyllä oo mitää itsesuojeluvaistookaan.

Mut sit Puff. Puff on ollu meillä kohta vuoden. Haettiin se viime joulun jälkeen Lahden läheltä Pinalle kaveriks kun Pina oli vähän yksinäinen ja söi häntäänsä. Kasvattajan mukaan Puff on semmonen tyttöjen terapeutti, kun Puff ei ite osaa olla yhtään yksin. Sitä on kuulema aina pidetty samassa häkissä masentuneiden chinchillojen kanssa, kun se on niin läheisyysriippuvainen (eli vähän kun mä!).

Puff on luonteeltaan ihan Pinan vastakohta. Tosi rauhallinen ja arka. Siitä huomaa kyl tosi selvästi, et se kaipaa toista chinchillaa viereensä. Jos Pina menee vähän kauemmaks tai tulee vaik häkistä olkapäälle tutkimusretkelle niin häkistä alkaa kuulua kauhee uikutus, kun se ihmettelee minne Pina joutu.
Puff kävi entisen omistajansa kanssa näyttelyissä ja sillä onkin joku super siisti titteli. Joku Ruotsin komein tai joku semmonen Mister Finland tyylinen juttu. Varmaan se pärjäis vieläkin, jos haluttais käyttää sitä tollasissa, kun se on noin erikoisen värinen. Meitä ei vaan oikeestaan kiinnosta koko touhu, joten meidän pikku mannekiinista on tullu vähän luonnonmukaisempi, kun ei kammata sitä oikein koskaan jne. Mä aina välillä yritän, mut ei noi kumpikaan oikein välitä siitä. Etenkään Pina. Se huutaa ja rääkyy ja Puff ihmettelee et mikä on hätänä.

Tähän piti tulla vielä yks kuva, missä nuo molemmat pöhelöt on, mut en nyt löytänyt sitä mun koneelta. Se löytyy kuitenki jostai facebookista, en jaksa nyt hakee sitä sieltä.

All the clouds have silver lining

Eilen oltiin siis Tomin kanssa katsomassa Cut Copya Tavastialla. Se oli, jos mahdollista vieläki hienompaa ja parempaa kun osasin kuvitella. Ainoo mikä häiritsi, oli mun paikka ihan nurkassa kajarin vieressä, mistä syystä edes korvatulpat ei auttanut kunnolla ja jossain puolessa välissä päätinkin luopua toisesta tulpasta, koska niillä kuitenkin missas osan soundista. Tämän merkinnän pointti on nyt siis yksin ja ainoastaan sen keikan fiilistely, joten jos ei kiinnosta niin nyt voi lakata lukemasta. Seuraavassa pari huonolaatuista kuvaa:




Pahoittelen kuvien yksipuolisuutta. Paikkani koko rivin (mut hei huom sentään eturivin) reunimmaisena ei ollut se maailman optimaalisin valokuvaukselle. Seuraavaksi koko merkinnän kohokohta: kauniisti kuvaamani video, jossa ehkä puolikas biisi. Syytän kuvauksen epävakaudesta vieressä tanssivia ihmisiä ja ennen kaikkea sitä että hiukan nolotti kuvata tuota (en ees tiedä miksi, kun kaikkihan niin tekee nykyään). Mut joka tapauksessa mua nolotti ja sen takia en kehdannu katella koko ajan ruutua ja sen takia välil päät katkeilee. Samasta syystä en myöskään videoinut kokonaista kappaletta mikä kappaleen lopussa hiukka harmitti, sillä loppujen lopuks ei ois tarvinnu enää kauaa kärvistellä. Nauttikaa nyt sentään tästä. Eihän tuo äänenlaatukaan mitään huipputasoa ole, mut ei kai voi olettakaan.




Jee, toivottavasti toi toimii. Olin ihan varma että jotkut äänet ei toimi ollenkaan mut ainakin toi mun iMoviella upeesti editoima aka exporttaama pätkä toimi täydellisesti. Alkuperäsin videon koko kun oli jotai hiton paljon niin piti vähän pienentää ite. IMoviea on tullu edellisen kerran käytettyä joku kolme vuotta sitten ja videoasetuksista mulla ei oo mitään muistikuvaa.

Lisää Cut Copya voi käydä kuuntelemassa täältä, jos oikein innostui.

Täytyy vielä mainita et päällä mulla oli ehkä epätyypillisimmät vaatteet mulle hetkeen nimittäin violetti hame Asokselta, lohenpunanen t-paita Stadiumista. Loput olikin sit mulle tyypillisempää eli mustaa: farkkulegginssit ja saappaat ja Niklaksen ostama lintukoru. Laittasin kuvan mut en tullu ottaneeks. Sen sijaan tässä kuva mun seuralaisesta.

Wanted: Uusi mukava asunto

Oon jo jonkun aikaa kaivannu keikoilla käymistä. Pari vuotta sitten tuli käytyä aika useinkin ja se oli tosi kivaa, mut nyt se on jotenkin jääny. Ehkä siks ettei kukaan mun kavereista oikein oo innostunut siitä, saati sit tykkää mun kanssa samoista pändeistä. Nyt ollaan kuitenkin menossa kattoo sunnuntaina Cut Copya Tomin kanssa ja sit viikonpäästä maanantaina Wolf Paradea Ilmarin kanssa.


Toi eka on siis Cut Copy ja toka Wolf Parade. Toivottavasti tulee kivaa ja en oo kyllä yhtään päättäny vielä otanko kameran mukaan. Siis pikkukameran otan ainaki, mut tosta kunnon kamerasta en osaa yhtään sanoa. Tekis mieli ottaa, mut sit puolet keskittymiskyvystä menee vaan siihen et tuleeko hyvii kuvii vai ei. Lisäks se kamera on mulla töissä ja tuskin saan aikaseks tuotuu sitä kotiin ainakaan tällä viikolla.

Yks tosi iso ongelma on kans et mitä mä laittasin sinne päälle. Kun en oo ollu aikoihin keikoilla niin en muista enää ees miten sinne pitää pukeutua. Onko siellä kylmä vai tuleeks kuuma. Onneks ei tarvi enää miettii et haisee vaatteet aamulla tupakalle. Joo ja hei viel yks ongelma. Ollaan menossa lauantaina Porvooseen ja se Cut Copyn keikkahan on siis sunnuntaina. Miten mä muistan lähtee sieltä tarpeeks ajoissa ja ihan varmaan mua ei sit huvita yhtään lähtee vaik tiiän et siel on kivaa. Se on vielä niin myöhäänki. Miks keikkojen pitää olla nii myöhään. Mielestäni päivällä olisi hyvä aika.

Mulla on nyt alkanut pikku hiljaa olla taas tekemistä töissä. Pari viikkoa oli aika hiljaista. Tai no, tekemistä on kyllä ollut melkeen koko ajan, mut nyt on jopa jotain ylös kirjattavaa mun luonnoslehtiöön, johon en siis koskaan luonnostele mitään. Tästä puutteesta olen muuten erittäin kateellinen niille, jotka pystyy luonnostelemaan kaikki ideat heti, kun ne mieleen tulee. Oon yrittäny kantaa joskus lehtiöö mukana, mut se on yhtä tyhjän kanssa.

Aloin nyt näköjään kirjottaa tätä vaikka piti kirjottaa ensin Ukin isänpäiväkortti ja etsi jostain käsiini mummun ja ukin uusi osoite. Mulla oli niin sellanen kutina, et oon saanu niiltä osotteenmuutoskortin ja se on lojunu tossa meidän tietokoneiden välisen hyllykön päällä ja sit joskus siivotessani oon sen siirtänyt jonnekin. Ei liene kuitenkaan yllättävää, etten onnistunut sitä hyllyn syövereistä esiin kaivamaan. Jos näkisitte tuon hyllyn (varmaan melkeinpä kaikki lukijat onkin sen nähny) tai tiiätte miten siistiä meillä yleensäki on, ette enää ihmettelis. No, Fonecta Finder tietää ja osote löysi paikkansa kuoresta. Jouduin käydä ostamassa ruman postimerkinki Ärrältä, kun olin hukannu jonnekin yhtä loistavaan jemmaan mun viimeiset Kustaa Saksin merkit. Jos toi nykyinen on rumempi, niin ainakin se sopii tunnelmaltaan paremmin tuohon kortin yleisilmeeseen, joka on melko rauhallinen ja luonnonläheinen, mitä ei taas voi millään sanoa Saksin merkeistä. Osaan kirjottaa tosi ihastuttavia lauseita näköjään.

Tänään sattu aika hauskasti muuten, kun käytiin Dan San Delistä (eli Kakkukakkusesta) ruokaa, kantsii käydä jos sattuu Lauttasaareen, on muuten paras (ja ainoo) ruokapaikka missä oon käyny vähään aikaan. Mut nii, siellä on yleensä aina jälkkäriks kaikkii tosi ihania kakkuja, kun siinä samassa yhteydessä on Kakkukeisarin leipomo ja myymälä. No me ei tietenkään saatu kakkua, kun otettiin ruoat mukaan. Sit ihmeteltiin toimistolla et onpa meille laitettu paljon sämpylöitä, kun oli semmonen pahvipussi täynnä. Aloin sit kaivaa sieltä omaa sämpylääni, joka muuten lojuu edelleen tossa mun pöydällä koskemattomana (ajattelin yllättää sillä Niklaksen). Nii äh, nää lauseet on nii koukeroisia ja poukkoilevia, etten tiiä mihin väliin tulee piste ja ehdin aina unohtaa mistä oon kertomassa. NONIIN BACK TO BISNES! Siellä pussissa oli kaks sämpylää ja kaks ihan sika isoo voisilmäpullaa. Oli muuten hyvii, kiitti niistä, kelpaa myös jatkossa.

Sit töiden jälkeen käytiin Tomin kanssa kattoo jotai uutta luilautatavarakauppaa Uudenmaankadulta, mut ei se ollu avannu vielä. Tomi kävi sit sovittaa jotai maailman ruminta (ei siis semmosta rumaa mikä ois jo siisti rumuutensa takia) haalaria. Onneks se oli sille liia iso. Vaik ei pelkoo et oisin joskus joutunu sitä kattelemaan, kun enhän mä enää koskaan pääse laskemaan. Tosin tänä talvena vois taas koittaa onneaan, jos tulis lunta. Nyt kun on taas varaa moiseen.

Rahasta tulikin mieleen, että jos joku haluaa alkaa harrastaa seinäkiipeilyä ja jopa tietää jonkun suht halvan paikan sille niin tuun mielelläni mukaan.

Ollaan muuten ettimässä uutta kämppää, joten jos tiiätte jostain ihanalta paikalta mukavan kodin niin vihjatkaa. Tässä tulee tarkemmat speksit unelmakodista tai näillä faktoilla mä etin aina netistä enkä koskaan löydä mitään sopivaa. Saa siis olla vuokra tai oma. Vuokra enintään 900 e, mielellään kuitenkin paljon vähemmän, oma kämppä alle 200 000 e. Huoneita sais olla vähintään kolme ja lisäks kaikki nää perus keittiöt ja kylppärit. Tilaa mielellään lähemmäs 70 m2, oikeestaan yli 70 neliöö ois passelimpi. EI ammetta, pitää mahtuu astianpesukone ja lattiassa pitää olla laminaatti tai parketti, mielellään tummaa puuta. Parveke on myös löydyttävä, lasitettu ois jees mut siitä ollaan valmiita tinkimään, jos kyseessä on vuokrakämppä. Nii ja saunaki ois mukava lisä. Nää kaikki jos sais ja sijainti vielä mieluiten jollain rauhallisella alueella Helsingin puolella, mistä kuitenkin ois hyvät kulkuyhteydet keskustaan. Käpylä, Viikki, Oulunkylä, Arabianranta... vuokrakämpän sijainnin suhteen ei olla ihan yhtä nirsoja, mut mitää Kontulaa on sit turha ees läpällä ehdottaa. Nyt kun lukee näitä kriteereitä niin kuulostaa aika utopisteselle, mut kyl mä jaksan vielä uskoo et tommonen jostain kiven alta löytyy.

Eikun siis kämppäjahtiin ja ens kerralla lupaan kirjottaa vähän nätimminjärkevämpiä lauseita.

Oh my, oh my

Heippa! Tässä sitä nyt taas ollaan. Uus blogi ja kaikkee. Saa nähdä kuin kauan jaksan olla tästä innoissani. Livejournaliin en oo enää aikoihin jaksanu kirjottaa mitään, joten kaikki ne tuhannet jotka sitä seurasi, voi nyt huutaa huraata. nii et tervetuloa nyt sit tänne ja olkaa kivoja ja kommentoikaa niin tiiän et ees joku lukee tätä ja ehkä sit jaksan päivitelläkin. Voi myös soittaa tai tulla juttelee tai pelaa Skatea (nii ostin sen viime viikolla tai siis Niklas osti sen mulle, kun se oli mulle velkaa) mun kanssa, oisin nimittäin vähän omia ystäviä vailla.

Seuraava merkintä on sit jo ihan järkevä, I promise.