Sorry or Please

Moikka täältä sohvan uumenista. Oon koko aamupäivän etsinyt potentiaalista uutta työnantajaa ja kopipasteillut sähköpostiosoitteita listan jatkoksi. Hetki sitten laitoin noin miljoonaseitsemänkymmentä hakemusta matkaan ja nyt odotellaan sitten puheluita haastatteluun sormet ja varpaat ristissä. Jos noista mikään ei natsaa, oon kyllä melko hukassa oman alan töiden kanssa, sillä oon nyt lähettänyt hakemuksen melkein kaikkialle, mistä voisi työtä irrota. Jäljellä on enää ne paikat, mistä en onnistunut sähköpostiosoitetta netistä kaivamaan. Mut sit mennään vaikka toimistotyöhön, jos ei omalta alalta työtä löydy. Niitä paikkoja näytti ainakin olevan melko paljon tarjolla työkkärin sivuilla.

Loppupäivän oonkin sitten seuraillut Pinan ja Puffin touhuja, refressaillut Facebookin etusivua, pelannut Mahjong Connectia ja syönyt lakuja ja suklaata. Onnistuin muuten löytämään yhden porsaan reiän mun irtisanomissopparista. Sen mukaanhan mulla ois nyt kesäloma irtisanomisajalla. Se ei kuitenkaan oo laillisesti oikein, sillä kesälomakausi alkaa vasta toukokuussa. Eli mun kuuluu lain mukaan saada kuukauden palkka ja lisäksi lomarahat, jihuuu! Ilmoitin asiasta eilen mun pomolle, mut se ei oo vielä vastannut, pitääkö mun mennä viimeisiksi viikoiksi töihin.

Oltiin lauantaina kaverin tupareissa ja lisäksi luokkakokouksessa, jonne jouduttiin olosuhteiden pakosta kävelemään. Tietysti kaikki tiet oli päiväisen lumiröntön jälkeen ihan vetistä sohjoa täynnä. Sit oltiin vielä illalla/yöllä baarissa ja kun kyllästyin olemaan Jenny Woossa, joka oli melko kammottava paikka, päätin vaihtaa Niklaksen luokse Bellyyn. Lähes tulkoon juoksin välimatkan edelleen siinä samassa sohjossa sukat ja varpaat märkinä ja jäässä. Sitten ovella soitin Niklakselle, kun oli vähän jonoa ja se sanoikin, että ne tulee ihan just ulos. Sain seisoa odottelemassa jonkun aikaa palellen ja pissihädässä eikä pissihätääni yhtään auttanut se fakta, että kello oli jo lähes kaksi ja melkein kaikki potentiaaliset jatkopaikat sulkemassa oviaan. Kipaisin sitten jossain hirveessä räkälässä pissillä, kun en enää kestänyt, onneks nimittäin sekin meni just kiinni kun pääsin ulos sieltä.

Tuosta kaikesta loskassa rämpimisestä sain sitten kurkun kipeeksi ja tänään oonkin pärskinyt ihan kohtalaisen paljon. Ajattelin siitä huolimatta suunnistaa huomenna aamulla uudelle aamukäytännölleni, eli aamulenkille. Lisäksi huomisen ohjelmaan sisältyy näillä näkymin joko siivoamista tai huutonettiin vaatteiden kuvaamista.
Pitäisi myös saada aikaiseksi lisätä parit huonekalut sinne.

Loppuun vielää parit superhyvin onnistuneet valokuvat viikonlopulta. Nää on lauantailta. Jutta oli meillä syömässä ennen juhliin lähtöä. Ja kerroinko jo et sit juhlissa oli ihan sikana tarjottavaa ja myös luokkakokouksessa. Et oli vähän ähky.





Niklas väsäs jotain poikien juttuja olkkarissa ja me tehtiin Jutan kanssa tollanen salaatti. Aika hyvännäköstä vaikka ite sanonkin. Tekis vähä mieli.



Tää on tää "älä kuvaa kun ei oo meikkiä jnejneplaaplaa" ihan nättiskähän tästä tuli.





Ymmmh. Oispa tota salaattia vielä jäljellä. En ees tajuu miks himoitsen tota näin paljon. Söin ton jämät kuitenkin lounaaks.



Jutta juhlahepenissä. Komeekuva. Kyllä musta vielä valokuvaaja tulee. Not. Joutu aika tolleen rankasti editoimaan näitä kaikkia, kun oli vähän huonosti kuvattu. Sorryy.

Ps. Innostuinkin vielä salapolisoimaan itselleni muutaman sähköpostiosoitteen lisää, joten lähetin vielä vajaa kymmenen hakemusta lisää. Peukkuset kattoon ny!

Tässä olen enkä muuta voi

Työt on nyt sitten virallisesti loppu. Tänään oli viimeinen päivä tai oikeestaan katottiin vaan läpi mistä mun koneelta löytyy mitäkin ja sit koitin taas taistella netin kanssa. Koska se ei kuitenkaan suostunu yhteistyöhön mun kanssa ja piti ootella seuralaisia viimeiselle aterialleni lemppari lounaspaikassani Dansan Delissä, lampsin viereisellä kadulle meneillä olevaan Converse Sample Saleen varmana siitä etten taaskaan löydä etsimiäni kenkiä.

Tällä kertaa kävi kuitenkin toisin. Olin jo luovuttamassa, ettei alennuksessa tietenkään ole / enää ole yksiäkään pareja jäljellä siitä uudesta mallista, kun silmiini osui vielä pari paria kivasti kuvioituja tossuja. Äkkiä sovittamaan ja vaikkei nää kengät nyt ehkä ihan täysin mun näköset ookaan, tullee olemaan mun lemppari lömpsökkäät kesällä. Laatukin varmaan vähän eri kun mun viime kesäsissä Dinskosta ostetuissa tennareissa. Eikä nää maksanu kun 30 e.





Hienosti oikein Photoboothilla teille kuvan niistä otin. En jaksanut edes oikeinpäin kääntää. Enkö ollut ahkera.

Shoppailun jälkeen mentiin Tomin ja Jutan kanssa kanssa Dansaniin viimeistä kertaa pitkään aikaan. Tuskin tulee Lauttasaareen lounasaikaan ihan heti eksyttyä. Jutta onnistui nappaamaan itselleen koko puljun viimeisen sushiannoksen, joten nyrein naamoin sain tyytyä lammas kormaan, joka tosin oli sekin ensiluokkaisen hyvää. Jälkkäriksi oli jotain punaista kakkua. Nams.

Lauttasaaresta suuntasin keskustaan hakemaan Petrukselle ja Johannalle tuparilahjaa. Tämän piti olla ihan läpihuutojuttu: kävele kauppaan, ota tavara, kävele ulos. Mut ylläri, ei mennyt ihan niin. Kiersin kaikki potentiaaliset mieleeni tulevat kaupat ja lopulta lähdin kotiin tyhjin käsin.



Kotona söin eka liikaa Ben & Jerrysiä ja nyt juon teetä ja kuuntelen mun uutta lempilaulua, suosittelen tätä ihan kaikille<3



Mun blogi kokee tässä lähipäivinä varmaan aika suuren muutoksen, koska mun vapaa-aika lisääntyy eksponentiaalisesti. Voittekin nyt esittää kaikkia ihania toiveita, mistä haluaisitte lukea. Lupaan toteuttaa niitä parhaani mukaan.

Nyt alko kesäloma

Niin käy pilkka omaan nilkkaan ihan nurkan takaa. Vaikka olihan tää oikeestaan vähäsen jo arvattavissa.

Tän viikon loppuun töitä ja sit alkaa kesäloma. Kolmen viikon loman aikana pitäis sit ehtiä löytää uus työpaikka. Tänään tuli pomo ilmoittamaan vähän ennen töistä lähtöä, et se ois sit loru lopussa. Ei riitä resurssit pitää mua enää talossa.

Ainakin pääsin tuolta pois, mut oishan se ollut kivempaa pudota vähän pehmeemmälle alustalle. Et ois ollu valmiina uus työpaikka tiedossa. Mun suuresta työnhakuprosessista ennen joulua viisastuneena osaan arvata ettei tästä tuu helppoa. Ehkä ois parempi mennä vaan jonneki opiskelemaan tai sit vaihtaa alaa kokonaan.

Kertokaa mitä teen ja ennen kaikkea saa vinkata ihan mistä työstä tahansa. Kaikki raha on tervetullutta.

Karpathos 07

Ajattelin tehdä näistä Kreikan kuvista ihan oman postauksensa, että olisi vähän selkeempää. Alkaa vaan ärsyttää niin pirusti tuijottaa noita, kun tekis niin paljon enemmän mieli olla tuolla kun täällä lumisateessa ja tuiskussa ja pakkasessa. Tänäänkin oli sikakylmä ja mun hame valui koko ajan alaspäin.

Tässä nyt näitä kuvia. Koska nää on mun kamerasta, suurin osa kuvista on Niklaksesta. En viitsi häiritä Niklasta et se etsis mulle omat kuvansa, kun sillä on kiire. Here they come:



Tää on meidän ihanan hotellin kuistilta, varmaan aamupalalta. Siitä ei ollut kovin hääppöset näkymät, mut oli silti tosi kivaa vaan istuskella noilla tuoleilla hetki. Meidän hotelli oli siis semmonen melko pieni, jossa ei ollut ees uima-allasta, mut rantaan ei ollu paljon mitään matkaa. Siinä ympärillä oli aikapaljon kaikkee remppaa menossa, mut ei se oikeestaan haitannut, kun ei tuolla hotskussa tullut kuitenkaan ruokailua ja iltoja enempää aikaa vietettyä. Mulla oli jossain kuva siitä meidän kadustakin ja hotellista, mut en nyt löydä sitä.



Tässä on kuitenkin sitä rantsua. Sitä pitkin pysty kävelee tonne kylään saakka, jonne oli matkaa teitä pitkin joku 10-15 min kävellen. Käytiin tuolla aina iltasin syömässä, tosin pari kertaa syötiin ihan vaan hotellilla jotain pientä. Meidän hotelli oli tosta paikasta vielä vähän kauempana, joten tästä katsottuna toi matka näyttää tosi lyhyelle.









Kulkukissoja oli siellä oli ihan älyttömästi ja etenkin toi ekassa kuvassa oleva siiamilainen yritti ihan kokoaika tulla meidän huoneeseen sisään, pari kertaa siinä onnistuenkin. Siinä mielessä oli ärsyttävää et meidän huone oli maan tasalla, että noi kissat tosiaan iltasin pyöri siinä jaloissa välillä vaivaksi saakka.









Alkulomasta käytiin aika paljon kävelemässä lähiympäristössä. Näistä kuvista toi missä on eniten tota pikkusöhryä antaa hyvin kuvan siitä, miten korkeelle käveltiin usein. Meidän hotelli on siis tuolla pikkutalojen joukossa ja tonne ylös päästäkseen piti eka kävellä melkein sinne kylään saakka.

Eka kuva musta myös noissa. Vautsi oon osannu valita hienot vaatteetki päälle, näytän ainakin kymmenen kiloo läskimmältä.

















Yhtenä päivänä oltiin tollasella supersulosella purtelolla reissaamassa pitkin maailman meriä. Käytiin ekaks tollasella parin neliön kokosella pienellä rannalla, joka oli ton kapteenin mukaan sen oma salaranta. Sinne se oli raksannut tollasen pienen ravintolan, jossa se tarjoili meille kreikkalaista ruokaa. Sieltä mentiin semmoselle isommalle rannalle ottaa aurinkoa ja sit lopuks käytiin vielä jonkun rannan tuntumassa, missä saatiin hyppiä veneestä mereen. Se oli kyllä mun mielestä vähän pelottavaa, joten olin aika ylpee itestäni kun uskaltauduin hyppäämään. Nyt aloin kyllä miettii käytiinkö sittenki ton pikkurantsun lisäks kahdella isommalla rannalla. Ehkä Niklas osaa selventää tätä jossain vaiheessa.

















Viimeisiks päiviks vuokrattiin tollanen skootteri, jolla sitten huristeltiin kaks päivää ympäri saarta. Käytiin käytännössä katsoen melkeen kaikki katsomisen arvonen läpi, mitä nyt oli mahdollista. Johonkin yhteen paikkaan ei päästy, kun sinne ei saanut mennä omalla ajopelillä ja sinne ois pitäny kävellä kauheen pitkään. Ton reissun jälkeen toi skootteri piti tietty tankata ennen palautusta ja kahden päivän huristelusta kertyi bensakuluja joku kaks euroo. Ei paha.









Siis kattokaa tota ihanaa kypärää. Aaw.







Käytiin sit vielä sinä toisena ajelupäivänä viereisen kylän uimaranta testaamassa. Yritettiin kävellä tonne aiemmin viikolla, muistaakseni osa noista yllä olevista retkeilykuvista on just siltä reissulta. Ei sillon kuitenkaan löydetty perille niin pitihän se käydä katsomassa sit kun ajettiin siitä ohi.







Vielä jotain random-räpsyjä.





Ja lopuks ihan lähtöpäivältä ja lentokentältä. Niklas osti meille jonkun herkun odotteluevääks ja mä räpsin kuvia lentokoneesta kun se oli noin lähellä. Tosta aukosta me käveltiin tonne koneelle ja noustiin portaat ylös. Ei ollu ihan sama meininki kun jossain isommilla kentillä. Tolla koneella oli jsut lennätetty seuraava satsi turisteja paikalle ja sit vaan tankattiin ja lähdettiin takas.

Ens kerralla testataan sit surffausta!! Toivottavasti päästäis pian jonnekin. Nää kuvat ei kyllä auttanu yhtään mun matkakuumeilua.

Ps. Huomatkaa sit se edellinen postaus myös. Ja saa sit kommentoida, tiiän et tätä lukee useempikin, vaikkei kauheen moni luekaan.

Cry, cry, cry

Mulla on ihan kauhee ulkomaille muutto -kuume. Vähän ois ihaninta päästä jonnekin, oikeestaan minne vaan hetkeks pois täältä. Rahan eteen vois tehdä kans jotain vaan, ei niin välii. Kunhan ois erilaista, kun aina tätä samaa. Oon katellu yhden kaverin kuvia, joka asuu Espanjassa ja ollut nyt pari päivää niin kateudesta soikeena.

Kelpais mulle ihan vaikka viikon tai parin päivän reissukin jonnekin? Oon viime päivinä mm. ikävöiny Kreikkaan ihan sikana. Oltiin siellä siis öö mitä siitä nyt on, pari vuotta sitten(?). Laittaisin tähän vähän kuvia sieltä teille näytille, mut ne taitaa olla kaikki kotosalla. Voin lisätä niitä myöhemmin illalla tähän jos haluutte, haluutteko?

MUT HEI! Voisko joku suostutella Niklaksen lähtee mun kaa hetkeks täältä pois?

Sen sijaan, et kevään edistyminen parantais mun matkustuskuumeen, sataa lunta. Voi pölhö, sanon minä. Kuka lupas tämän nyt? Oon ostanu kesää varten jo parit kengätkin, niin mielestäni siinä ois jo tarpeeks aihetta kesän edistämiseksi. Ens viikonloppuna vaihtuu kesäaikakin ja silti lunta tulee, grr ei käy tää mulle. Barrikaadeille mars!

Lohdutukseksi tehtiin eilen illalla pikkulettuja sadalla eri täytteellä. Niklas ois halunnu vohveleita ja koska mulle oli oikeestaan ihan sama, käskin sen tehdä taikinan. No Niklas teki ja sit kysy multa voiko laittaa vohveliraudan päälle. En tiiä mistä tajusin kysyy siltä, et tekihän se varmasti oikeen ohjeen mukaan sen taikinan, mut onneks tajusin. Se oli nimittäin tehny lettutaikinan eikä vohvelitaikinaa. Sain sit paistella pitkästä aikaa lettuja vohvelien sijaan, ei sillä et vohveleitakaan ois tullu ihan heti syötyä. Oli ihan mukavaa touhua ja kävi ehkä jopa nopsemmin kuin vohvelien paistaminen. Täytteeks meillä oli mummun tekemää porkkanavattuhilloa (eli köyhänmiehen lakkahilloa, kuulemma), joka kyllä jäi multa syömättä, kun aloin kuvittelee et se maistuu oudolle. Sit oli lakkahilloa meidän leipäjuustojälkkäristä ylijääneenä, vattuhilloa, kermaa, omenahilloa jota on joskus ostettu omenasoseen kaipuuseen mut ei oo kyl yhtään sama asia ja sit oli vielä ihan vaan sokeria. Oltiin syöty "kevyeks" iltapalaks ennen lettuja sunnuntaisten tortillojen jämät, joten noita lettuja jäi vielä ihan sikana yli tälle päivälle. Saa tulla syömään.

Meiltä löytyy muutenkin nyt kaapista liikaa herkkuja, kun innostuin vähän viikonloppuna kaupassa shoppailee, kun Niklas ei ollu mukana. On juustoja ja suolakeksejä, patonkia ja tsatsikia ja sit vielä noi letut.

Tänään meidän piti mennä kuluttamaan noista kaikista herkuista kertyneitä kiloja uimahalliin, mut Niklaksella on niin paljon töitä, ettei se ehdikään. Hmh, uiminen kun osoittautu mun uudeks lempilajiksi. Paitsi että mun nimetön ja pikkusormi tulee siitä kauhomisesta kipeiks, kun ne taipuu sillein hassusti erilailla kun normaali-ihmisillä. Aattelin et oisin menny sit lenkkeilee illalla, mut äsken olinkin hierojalla ja eiks nii, et hierojan jälkeen ei saa samana päivänä urheilla tai siitä ei oo mitään hyötyä? Voisin kyllä ees siivoo meillä kotona vähäsen, käy kai sekin urheilusta.

Niinku kaikki on varmaan jo ehtiny lukea Jutan blogista, en jaksanu sunnuntaina lähtee kattoo Hivesiä Nosturiin. En ymmärrä miks kaikki parhaat keikat pitää aina olla tiistaisin, torstaisin tai sunnuntaisin. Siis ihan peestä. Keskellä viikkoa ei koskaan voi olla missään myöhään, ei kyllä sunnuntaisinkaan. Lisäks sunnuntai on vielä maailman laiskin päivä. Miten kukaan olettaa et sillon jaksaa nostaa peppuaan sohvalta etenkään illalla? No onneks oon nähny Hivesin jo niin monta kertaa ettei harmittanu, et se jäi nyt väliin. Ens kerran sit.

Oon muuten luvannu lähtee Jutan seuraks ens kuun alussa kattoo Deep Insightia Tavastialle. Se taitaa onneks olla perjantai, mut oon yrittäny kyl siitäkin lipusta päästä eroon. Jutta näytti mulle niiden uuden videon ja voi ei, mitä ne on menny tekee itelleen. Se musiikki on menny niin sata askelta taaksepäin ja video on kauheeta kuraa. Vähän sama reaktio mulle tuli uudesta Damn Seagullsin levystä, jonka kuulin viikonloppuna. Naurettiin Niklaksen kanssa ruuanlaiton lomassa, et kuulostaa ihan gospelille ja vaihdettiin bändiä. Sanoituksetkin oli ihan kun jotain Jeesustelua. Ei ei ja ei. Mikä kaikkia vaivaa? Miks mun lempi pändit pitää aina pilata jotenkin. Deep Insight ei sentään oo koskaan ollu mun lemppareita, mut onhan sekin harmi et niistä on tullu tollasii muka muodikkaita wannabe The Rasmuksia.

Hmh. Enköhän mä nyt oo valittanu teidät jo ihan tainnoksiin joten ens kertaan vaan sit. Sillon lupaan jotain kuviakin taas laittaa. Tai no ei kyl uskalla lupaa mitään, mut koitan parhaani.

Mun musat

Noniin, tähän alkuun puolustuksekseni todettakoon, että oon aina ollut tosi huono lempparilaulujen ja pändien valkkaamisessa. Nykyisin vielä huonompi, sillä mun musiikin kuuntelu rajottuu lähinnä töissä pyöriviin samoihin mp3:siin, jotka on ollut mun koneella viime kesästä lähtien. Paitsi nyt kun vihdoin löysin Spotifyn ihmeellisen maailman. Spotify ei kyllä helpota mun musiikkituskaa yhtään, sillä nyt mun pitäis keksiä kaikkia pändejä, joita haluan sieltä kuunnella. Voitte arvata ettei mulla tuu koskaan mieleen yhtään pändiä silloin kun pitäisi. Ja sit mulla on vielä semmonenkin ongelma ton kanssa, etten voi millään hakea sieltä semmosia pändejä, mitä mulla löytyy tästä koneelta (tai kotikoneelta!!) valmiina. Mut nyt riittää lätinä ja itse asiaan. Valitsin biisit ihan niinkin hienolla periaatteella, kuin käyttämällä apuna mun Last Fm-tiliä (en tiiä toimiiko toi linkki, jos ei oo kirjautunu/rekisteröityny Last Fm:ään). Joten tästä voi nyt jotain puuttua mut näistä tykkään ainaski.

- Etsi esim. YouTubesta musiikkivideot annettujen kategorioiden biiseihin.
- Linkitä video blogiisi (Embed-kohta) ja kirjoita halutessasi lyhyt perustelu.
- Haasta kolme henkilöä.

1. Tunnelmannostattaja. Biisi, joka saa aina nostamaan kannat kattoon tai krakan olalle.
2. Fiilistelyhetkiin. Tätä kuuntelen, kun haluan unohtaa kaiken muun.
3. Minun Lauluni. Joku henkilökohtainen kappale.
4. Tehosoitto. Tällä hetkellä eniten repeatilla pyörivä biisi.

--

Tunnelmannostattajani



Siistein video hetkeen ja myös huippu hyvä biisi.

Fiilistelyhetkibiisini



Tää vois olla yhtä hyvin myös tuolla tehosoittolistalla.



Harmi et tää video on ihan karmee eikä äänistä oikein kuulu mitään. Kannattaa käydä kuuntelee vähän parempana versiona vaikka täältä.

Minun lauluni



Ihanaihana Maria Mena. Tähän olisi voinut laittaa minkä tahansa biisin Marialta. Mut halusin jonkun "ei ihan niin hitin". Saatte kärsiä tämmösestä rumasta videosta nyt sit.

Tehosoitossa



Ennen tuli kuunneltua Damien Ricea ihan älyttömästi, mikä näkyykin aika hyvin mun Last Fm soittolistalla. Voiskin taas alkaa kuunnella.



Ihan vaan koska Niklas soittaa tätä aina kitaralla kotona. <3 Plus oon kuunnellu tätä nyt töissä tällä viikolla.



Tää vikaks. Siis kattokaa tota videoo.

--

Puuh. Olipa vaikee. Nääkin on nyt ihan vääristyneesti tässä, kun en oo kuunnellu aikoihin mitään kotona olevia pändejä ja töissä tulee kuunneltua vaan näitä samoja. Mut nää on kaikki hyviä ja kattokaa lisää tuolta Last FM:stä, mikäli se linkki toimii teille.

Edit.
Ainiin, en haasta ketään kun kaikki jotka pitää jonkun näköstä blogia ja lukee tätä on tän jo tehny. Mut saa toki tehdä jos ei oo vielä tehny.

En ole täydellinen, antakaa armoa

Kaikilla bloggaajilla on tainnut olla viikonloppuna samanlaisia ähkyntäyteisiä tunnelmia kuin mullakin. Jotenkin tuo itsensä ylitäyteen herkkuja ahtaminen vaan on vakio Porvoon vierailujen aikana. Tälläkin kertaa oli mokkapaloja, joita piti joka välissä vetää napaansa. Lisäksi Niklaksen äiti oli ostanut mulle Lumipantteripussin, joka ei kooltaan sovi ollenkaan mun karkinsyönnin vähennys kampanjaan. Sitä tyhjentäessä viikonloppu sitten vierähtikin kuin siivillä ja viimeiset karkit kiskoin väkisin naamaani pari minuuttia ennen lähtöä, ettei tarvitsisi lähes tyhjää pussia pakata mukaan. Harmi ettei Niklas saa syödä enää salmiakkia tai lakuja, apu olisi ollut enemmän kuin tarpeen.

Viikonlopulle hyväksi jatkoksi tein eilen illalla Porkkanakakkumuffinseja tämän ohjeen mukaan. Tässä alla muutamat kuvat siitä kuinka täydellisesti onnistuin niissä. Vertauskohtana voitte käyttää tuosta linkistä löytyvää kuvaa. Eli ei mennyt ehkä tällä kertaa ihan nappiin.







Nyt varmaan ihmettelette, mikä tuo leipävuuassa oleva paperikasa on. No minulla on onneksi sille hyvä selitys. Huomattuani, että nuo muffinsivuuat ei oikein kaksi päällekkäinkään jaksa pidellä tuota taikinaa kasassa totesin, etten jaksa nähdä enää vaivaa laittaa ensimmäiseltä pelliltä yli jäänyttä jämätaikinaa vuokiin. Koska meillä ei ollut uunin kestäviä astioita tarpeeksi pieninä yksilöinä, piti tietenkin hieman soveltaa. Niklas kyllä vähän ihmetteli mun puuhia, kun revin leivinpaperista pitkiä pätkiä ja rypistelin niitä tuohon vuokaan. Mut toi piti lähes täydellisesti paikallaan sen lopputaikinan. Ainoastaan tuota vaaleaa kreemiä oli jostain mystisestä reiästä päässyt ulos mun viritelmästä. Mulla ei ole vieläkään hajuakaan, mistä se oli päässyt valumaan tuonne paperimöykkyjen alle, mutta toisaalta ei se mitään. Sitä kreemiä oli ihan liikaa muutenkin.

Ei hitsi, naurattaa vieläkin ihan sikana, miten hienoja näistä tuli. Meinasin kyllä suuttua Niklakselle, kun se veti hullut naurukohtaukset nähdessään noi uunissa. Mä sentään yritin tehdä sille herkkuja opinnäytetyön kirjoituspalkkioksi.

Jottei tää muuttuis ihan täysin ruokablogiksi kerrottakoon, että aion tänään tehdä viimein Jutan aikaa sitten laittaman haasteen. Mikäli ei tule jotain yllättäviä työtehtäviä ja ennen kaikkea, mikäli ylipäänsä keksin mitään hyviä lauluja niihin.