Sain tän Jutalta ja koskaa tää on hyvää meikkauksen oheistoimintaa, täytän tän nyt kerrankin samantien. Ollaan siis menossa Niklaksen kanssa illalla sen kavereiden tupareihin+toisen niistä synttäreille. Ja tiiän et lupasin kuvia Tallinnasta, mut ei oo nyt inspannut tää bloggailu. Sorry.
Viimeksi...
1. SYÖMÄNI RUOKA?
Jos jätskiä ei lasketa niin ruispala juustolla ja tomaatilla.
2. JUOMANI JUOMA?
Tuoremehu.
3. JUOMANI ALKOHOLIJUOMA?
Viime viikonloppuna valkkaria.
4. SYÖMÄNI KARAMELLI?
Hyvää Makumaasta -karkit eilen.
5. SANOMANI SANA?
Varmaa "nii" ja sitä ennen "Vähän ku You Rock, mut ilman you Rockia".
6. OSTAMANI MUSIIKKI?
Ostin Jutan kanssa iTunes-storesta puoliks uuden Damn Seagullsin levyn. Saako niin edes tehdä? Joka tapauksessa se oli huono levy.
7. OSTAMANI LEFFA?
Ostin Niklakselle jonkun elokuvan ajat sitten (oisko ollut Porco Rosso) ja itselleni Oncen.
8. OSTAMANI VAATE?
Maailman ihanin kesätakki.
9. KUUNTELEMANI KAPPALE?
Niklas kuuntelee Bionick Commandoa tuolla makkarissa, joten se tällä hetkellä. Pakko kertoa, että edellinen omalta koneelta kuultu biisi on Laura Vanamon (piti luntata Spotifysta toi nimi) ihan kauhee j-rocklaulu. Kantsii ehdottomasti kuunnella. Kiitti Topi tästä suosituksesta.
10. ELOKUVISSA KATSOMASI LEFFA?
Burn after reading? Niklas voi korjata, jos oon väärässä.
11. TEKEMÄNI MATKA ULKOMAILLE?
Tallinnaan viime viikolla äitin, isin ja äitin siskon kanssa. Matka tiivistettynä: ruoka oli hyvää.
12. AJAMANI AUTO?
Traktori joskus monta vuotta sitten mökillä. Isi vaihto vaihteita tai jotai ja minä ohjasin. Onko traktorissa vaihteet?
13. SAAMANI TEKSTARI?
Topilta joku tyyliin "Oookra" eilen.
14. SOITTAMANI PUHELU?
Eilen Jutalle, että oon melkein sen työpaikalla. Menin hakemaan Niklakselle paitaa.
15. OSTAMANI PUHELIN?
Joku SonyEricssonin musiikkipuhelin.
16. OSTAMANI HUONEKALU?
Lamppu keittiöön.
17. OSTAMANI KODINKONE?
Onko tulostin kodinkone? Jos on nii se sitten. Piti ostaa uutta väriä värilaseriin, mut ostinkin mustesuihkutulostimen.
18. ANTAMANI LAHJA?
Niklaksen synttärilahjan viimeinen osa eli juurikin se t-paita.
19. SAAMANI LAHJA?
Puffet tänää aamulla.
20. SAAMANI SAKKO?
Joskus teininä metrossa.
21. KONSERTTI JOSSA OLIN?
This is it! Tavastialla.
22. SAIRASTAMANI SAIRAUS?
Kestoflunssa.
Haastan Topin. Topi voi kirjottaa tämän muotiblogiinsa >___<
25.4.2009
15.4.2009
Ra-ra-ra-raglaah
Lupailin tossa aiemmin päivällä vielä raclettegrillailuillan kuviakin tälle päivälle, joten tässä niitä tulisi. Matka Topille ja Sapelle tyssäs heti alkuunsa melkein kotipihaan, kun Niklas tajusi unohtaneensa hammasharjansa ja kääntyi takaisin sitä hakemaan. Odotellessa sitten napsin parit maisemakuvat teidän riemuksi meidän rantsusta.
Mun pyörä. <3____<3 Vaikka se rakkausjuttu onkin, niin voin vaihtaa punaiseen vastaavaan, jos jollain on ja haluaa mielummin vihreän. Punaista ei vaan taideta tehdä mattana ja se olisi mielestäni kivempi kuin kiiltävä.
Ja saapuihan se kadonnut lammaskin sieltä sitten lopulta kaunis ilme naamallaan.
Raclettegrillaushan tapahtuu tollasella ihmeellisen näköisellä grillillä, jonka päällä voi paistaa kasviksia ja jotain pientä lihaa. Meillä oli kasviksien lisäksi makkaraa, jotain oudon nimistä "leikkelettä", herkkusieniä tuorejuustotäytteellä pekonin sisällä, pelkkää pekonia ja sitten tietysti sitä juustoa, johon niitä juttuja ois kuulunut dippailla tms. Mielestäni oli kuitenkin helpompi syödä ilman juustoa, vaikka ei se juustokaan ollut pahaa. Tuoksu oli kyllä aika hirveä.
Hyvää oli. Tullaan uudestaankin. Alko itseasiassa heti tehdä mieli noita grillattuja kesäkurpitsoja ja salaattia valkosipulikastikkeella. Jaksaiskohan vielä kauppaan?
Seuraavana aamuna hetki makoiltiin ja hengailtiin ja sitten lähdettiin takaisin kotiinpäin pyöräilemään, että ehtii tehdäkin jotain (ei ehtinyt) ennen tyttöjen iltaa. Eksyttiin kuitenkin yhdessä kohtaa harhaan, niinkun ois muutenkaan tiedetty missä oltiin menossa kulloinkin, ja päädyttiin Laajasaloon. Onneksi olin käynyt sieltä kerran hakemassa yhden huutoneti-ostokseni, muuten ois varmasti ajettu vielä pahemmin hukkaan, kun ois luultu olevamme jossain ihan muualla.
Huomenna oon muuten menossa Tallinnaan! Jiha. Tosin vaan vanhempien ja äidin siskon kanssa, mutta kuitenkin. Ottanen kameran mukaan, joten saatte sitten vaihteen vuoksi ihailla eri naamoja välillä.
Mun pyörä. <3____<3 Vaikka se rakkausjuttu onkin, niin voin vaihtaa punaiseen vastaavaan, jos jollain on ja haluaa mielummin vihreän. Punaista ei vaan taideta tehdä mattana ja se olisi mielestäni kivempi kuin kiiltävä.
Ja saapuihan se kadonnut lammaskin sieltä sitten lopulta kaunis ilme naamallaan.
Raclettegrillaushan tapahtuu tollasella ihmeellisen näköisellä grillillä, jonka päällä voi paistaa kasviksia ja jotain pientä lihaa. Meillä oli kasviksien lisäksi makkaraa, jotain oudon nimistä "leikkelettä", herkkusieniä tuorejuustotäytteellä pekonin sisällä, pelkkää pekonia ja sitten tietysti sitä juustoa, johon niitä juttuja ois kuulunut dippailla tms. Mielestäni oli kuitenkin helpompi syödä ilman juustoa, vaikka ei se juustokaan ollut pahaa. Tuoksu oli kyllä aika hirveä.
Hyvää oli. Tullaan uudestaankin. Alko itseasiassa heti tehdä mieli noita grillattuja kesäkurpitsoja ja salaattia valkosipulikastikkeella. Jaksaiskohan vielä kauppaan?
Seuraavana aamuna hetki makoiltiin ja hengailtiin ja sitten lähdettiin takaisin kotiinpäin pyöräilemään, että ehtii tehdäkin jotain (ei ehtinyt) ennen tyttöjen iltaa. Eksyttiin kuitenkin yhdessä kohtaa harhaan, niinkun ois muutenkaan tiedetty missä oltiin menossa kulloinkin, ja päädyttiin Laajasaloon. Onneksi olin käynyt sieltä kerran hakemassa yhden huutoneti-ostokseni, muuten ois varmasti ajettu vielä pahemmin hukkaan, kun ois luultu olevamme jossain ihan muualla.
Huomenna oon muuten menossa Tallinnaan! Jiha. Tosin vaan vanhempien ja äidin siskon kanssa, mutta kuitenkin. Ottanen kameran mukaan, joten saatte sitten vaihteen vuoksi ihailla eri naamoja välillä.
Maailman ihanin ja paras kakkuohje
Moikka mussukat.
Tänään Tarun keittiössä valmistetaan ihan superhyvää kakkua Niklaksen synttärin kunniaksi.
Aineiksi olen valinnut kaupan hyllyltä lähes summamutikassa seuraavaa (näistä piti olla tässä kuvat kaikista, mutta en tietenkään muistanut asiaa kuin vasta puolivälissä kakun tekoa):
Digestiveja
Voita
Appelsiinituorejuustoa
Sitruunarahkaa
Flora-vispiä
Kaksi purkkia mango sosetta
Liivatetta
Ananaskirsikoita
Mansikoita
Jeeee. Aineet kuulosti jo kaupassa mun mielestä ainakin niin hyville, ettei tää voi epäonnistua. Ihan ensimmäiseksi joudun paljastamaan, että tähän ohjeeseen käytin pohjana tätä ohjetta. Ilman sitä olisin ollut hukassa. Kotona nousi kuitenkin heti sormi suuhun, kun tuossa ohjeessa käytetään kaikkeen mehua eikä meillä ole mitään keltaista mehua kotona oikeastaan koskaan enkä myöskään nyt ollut sitä tajunnut ostaa. Onneksi jääkaapin ovesta löytyi mun viikonloppuna tekemä vesi-persikan puolikastölkin mehu-päärynän puolikastölkin mehusekotus, jota sitten hyvällä menestyksellä tähän hyödynsin. Eli toisin sanottuna kannattaa lisätä ostoslistaan myös jonkin näköinen nestemäinen ainesosa ellei halua ihan vettä käyttää.
Mut joo. Koko homma lähtee siitä, että noin puolet Digestivepaketista laitetaan pienehköön pakastepussiin ja sitten kaulitaan niiden yli niin maan vimmatusti. Lopputuloksen pitäisi näyttää suhteellisen tältä:
Tässä vaiheessa kannattaa kumota pussin sisältö kulhoon ja käydä vähän läpi, ettei sekaan ole jäänyt puolikkaita keksejä kuten itselläni oli jäänyt. Ne on kuitenkin kivampi rikkoa mukaan nyt eikä vasta sitten kun kuuma voisula on kaadettu niiden päälle.
Tältä sen siis pitäisi suunnilleen näyttää. Saanee vähän paremmin selvää kuin tuosta muovin takaa.
Kaikkein paras tällaisen kakun tekoon on tämmönen irtopohja. Pohjalle kannattaa laittaa vielä leivinpaperia ja jos haluaa hifistellä, sen voi leikata ihan tuon pohjan muotoonkin. Kannattaa kuitenkin jättää yhteen kohtaan semmoinen pidempi osa, mistä kakun voi sitten lopuksi vetäistä tarjoilulautaselle. Tuolla mun ohjesivustolla puhuttiin myös jostain reunakalvosta, mutta siitä mulla ei ole mitään käsitystä. Jos kiinnostaa, katso sieltä.
Seuraavaksi sekoitetaankin sitten voisula keksirouheen joukkoon. Tässä on muistaakseni käytetty joku vajaa 100 grammaa voita.
Tässä pohjan taikina valmiina. Siinä voin sekoittamisessa murskaan saattaa välillä tahtoa usko loppua, mutta kyllä se sinne lopulta sekoittuu. Mulla meinasi ainakin kärsivällisyys loppua, kun olin ajatellut, että se kävisi vähän sutjakkaammin.
Sitten kaadetaan koko sörsseli vuokaan ja taputellaan se lusikalla tasaiseksi ja tiiviiksi. Mulla meinasi koko ajan se taikina tarttua lusikkaan, en tiiä oliko vika minussa vai lusikassa vai taikinassa, mutta sitä kannattaa kuitenkin vähän varoa, ettei jää koloja. Tää oli muuten takuuvarmana ensimmäinen kakkupohjataikina, mitä mun ei tehnyt mieli maistaa.
Tässä vaiheessa tosiaan muistin sen aineiden kuvaamisen enkä silti tajunnut laittaa kaikkia loppuosan aineita kuvaan. Joten kuvassa nyt edes tämän seuraavan vaiheen aineet. Liivatelehdet pitää olla jonkun 5 minuuttia kylmässä vedessä likoamassa ennen käyttöä se on siis ne jotka on tuolla kulhossa. Voitte kuvitella ne sinne, ei ne sieltä kyllä minnekään taida erottua. Laitoin tähän välikerrokseen muistaakseni kuusi liivatetta ja tosiaan nuo kaikki pöydällä olevien purkkien sisällöt.
Liivatesysteemi valmistetaan sillein, että puoli desiä mehua kuumennetaan kiehuvaksi (tai niin kauan kuin jaksaa odottaa), sitten lätkäistään liivatteet sekaan ja sekoitellaan hetki. Sit ei oo hajuakaan pitäisikö niiden antaa kiehua hetki vai mitä, mut mun kärsivällisyydellä otin ne saman tien levyltä ja sekoitin joukkoon loput puoli desiä nestettä.
Kun liivatehässäkkä on jonkun verran jäähtynyt, se sekoitetaan muiden aineiden kanssa samaan. Tässä siis tosiaan oli käytössä sitruunarahkaa, appelsiinituorejuustoa ja Flora-vispiä. Ei tuu mitään sokeria eikä mitään ellei halua ja Flora-vispikin on ees vähän terveellisempää kun tavallinen kerma. Niin ja unohdin ihan mainita, että se pitää sit vispata eka. Vatkausoperaation kuvaaminen vaan oli sen verran ylivoimaisen vaikeaa, ettei siitä nyt ole kuvaa. Lienee kuitenkin ihan simppeli juttu.
Sitten kaadetaan kakun väliin tuleva juttu (hyvä että tiedän näiden nimet näin hyvin. Helpottaa varmasti ohjeen ymmärtämistä kivasti.) vuokaan pohjan päälle ja laitetaan jääkaappiin jähmettymään. Muistakaa sitten syödä jääkaappi tyhjäksi ennen kakun tekoa, toi vie sieltä ihan sikana tilaa. Mun apuriohjeessa neuvottiin pitämään kylmässä vähintään 4 tuntia, mutta itse pidin ehkä kaksi, koska ei ollut aikaa odottaa kauemmin. Tässä vaiheessa mua jännitti aika sikana jähmettyykö se kakku ollenkaan, sillä mulla on hyviä kokemuksia äitin tekemästä kakusta Niklaksen synttärin kunniaksi ja sehän ei nimenomaan jähmettynyt. Jännitystä lisäsi entisestään se, ettei mulla ollut aikaa odottaa koko neljää tuntia. Jähmettymistä odotellessa voikin hyvin siivota sotkut välillä, pestä pyykkiä ja irkata.
Vähän ennen ajan loppua voi alkaa tekemään päällyskiillettä. Tämä tehdään suht samanlailla kuin tuo väliinkin tuleva liivate. Eli puoli desiä nestettä kattilaan, kiehautetaan, lisätään kolme (huom. siis kolme ei kuutta kuten aiemmin) liivatetta, sekoitetaan ja lisätään kaksi ja puoli (huomaa myös tässä eri nestemäärä) desiä nestettä. Normaalistihan se olisi sitten ollut siinä, mutta koska itse olin ostanut vauvanruokaa mehun sijaan, sekoitin vielä ne mukaan seokseen.
Ota kakku jääkaapista ja huokaa helpotuksesta mikäli se on jämäkän tuntuinen mikäli ei, panikoi. Mulla onneks oli. Kaada päällyskiille kakun päälle ja panikoi. Miten se on niin litkua! Ei se voi mitenkään tuosta jähmettyä. Laita kakku takaisin jääkaappiin ja ole varma epäonnistumisestasi. Onneksi mun huolehtiminen oli kuitenkin turhaa ja se jämähti oikeeseen muotoonsa jopa melko nopsaan. Ohjeen mukaan piti odottaa kaksi tuntia, itse ehdin odottaa noin puolitoista.
JA TADAA! Siinä se on. Koristelin ihanuuden ananaskirsikoilla ja laitoin mansikoita reunoille naposteltavaksi. Alkuperäinen tarkoitushan oli laittaa molempia muutama tyylikkäästi kakun päälle, mut tää on mielestäni ehdottomasti parempi. Ei ainakaan tarvitse tapella kuka saa koristeen.
Siinä vielä runsaslukuisen juhlaseurueemme kakunleikkaustaidonnäytteet (onko toi oikeesti yhdyssana? Hirveä sanahirviö).
Tänään Tarun keittiössä valmistetaan ihan superhyvää kakkua Niklaksen synttärin kunniaksi.
Aineiksi olen valinnut kaupan hyllyltä lähes summamutikassa seuraavaa (näistä piti olla tässä kuvat kaikista, mutta en tietenkään muistanut asiaa kuin vasta puolivälissä kakun tekoa):
Digestiveja
Voita
Appelsiinituorejuustoa
Sitruunarahkaa
Flora-vispiä
Kaksi purkkia mango sosetta
Liivatetta
Ananaskirsikoita
Mansikoita
Jeeee. Aineet kuulosti jo kaupassa mun mielestä ainakin niin hyville, ettei tää voi epäonnistua. Ihan ensimmäiseksi joudun paljastamaan, että tähän ohjeeseen käytin pohjana tätä ohjetta. Ilman sitä olisin ollut hukassa. Kotona nousi kuitenkin heti sormi suuhun, kun tuossa ohjeessa käytetään kaikkeen mehua eikä meillä ole mitään keltaista mehua kotona oikeastaan koskaan enkä myöskään nyt ollut sitä tajunnut ostaa. Onneksi jääkaapin ovesta löytyi mun viikonloppuna tekemä vesi-persikan puolikastölkin mehu-päärynän puolikastölkin mehusekotus, jota sitten hyvällä menestyksellä tähän hyödynsin. Eli toisin sanottuna kannattaa lisätä ostoslistaan myös jonkin näköinen nestemäinen ainesosa ellei halua ihan vettä käyttää.
Mut joo. Koko homma lähtee siitä, että noin puolet Digestivepaketista laitetaan pienehköön pakastepussiin ja sitten kaulitaan niiden yli niin maan vimmatusti. Lopputuloksen pitäisi näyttää suhteellisen tältä:
Tässä vaiheessa kannattaa kumota pussin sisältö kulhoon ja käydä vähän läpi, ettei sekaan ole jäänyt puolikkaita keksejä kuten itselläni oli jäänyt. Ne on kuitenkin kivampi rikkoa mukaan nyt eikä vasta sitten kun kuuma voisula on kaadettu niiden päälle.
Tältä sen siis pitäisi suunnilleen näyttää. Saanee vähän paremmin selvää kuin tuosta muovin takaa.
Kaikkein paras tällaisen kakun tekoon on tämmönen irtopohja. Pohjalle kannattaa laittaa vielä leivinpaperia ja jos haluaa hifistellä, sen voi leikata ihan tuon pohjan muotoonkin. Kannattaa kuitenkin jättää yhteen kohtaan semmoinen pidempi osa, mistä kakun voi sitten lopuksi vetäistä tarjoilulautaselle. Tuolla mun ohjesivustolla puhuttiin myös jostain reunakalvosta, mutta siitä mulla ei ole mitään käsitystä. Jos kiinnostaa, katso sieltä.
Seuraavaksi sekoitetaankin sitten voisula keksirouheen joukkoon. Tässä on muistaakseni käytetty joku vajaa 100 grammaa voita.
Tässä pohjan taikina valmiina. Siinä voin sekoittamisessa murskaan saattaa välillä tahtoa usko loppua, mutta kyllä se sinne lopulta sekoittuu. Mulla meinasi ainakin kärsivällisyys loppua, kun olin ajatellut, että se kävisi vähän sutjakkaammin.
Sitten kaadetaan koko sörsseli vuokaan ja taputellaan se lusikalla tasaiseksi ja tiiviiksi. Mulla meinasi koko ajan se taikina tarttua lusikkaan, en tiiä oliko vika minussa vai lusikassa vai taikinassa, mutta sitä kannattaa kuitenkin vähän varoa, ettei jää koloja. Tää oli muuten takuuvarmana ensimmäinen kakkupohjataikina, mitä mun ei tehnyt mieli maistaa.
Tässä vaiheessa tosiaan muistin sen aineiden kuvaamisen enkä silti tajunnut laittaa kaikkia loppuosan aineita kuvaan. Joten kuvassa nyt edes tämän seuraavan vaiheen aineet. Liivatelehdet pitää olla jonkun 5 minuuttia kylmässä vedessä likoamassa ennen käyttöä se on siis ne jotka on tuolla kulhossa. Voitte kuvitella ne sinne, ei ne sieltä kyllä minnekään taida erottua. Laitoin tähän välikerrokseen muistaakseni kuusi liivatetta ja tosiaan nuo kaikki pöydällä olevien purkkien sisällöt.
Liivatesysteemi valmistetaan sillein, että puoli desiä mehua kuumennetaan kiehuvaksi (tai niin kauan kuin jaksaa odottaa), sitten lätkäistään liivatteet sekaan ja sekoitellaan hetki. Sit ei oo hajuakaan pitäisikö niiden antaa kiehua hetki vai mitä, mut mun kärsivällisyydellä otin ne saman tien levyltä ja sekoitin joukkoon loput puoli desiä nestettä.
Kun liivatehässäkkä on jonkun verran jäähtynyt, se sekoitetaan muiden aineiden kanssa samaan. Tässä siis tosiaan oli käytössä sitruunarahkaa, appelsiinituorejuustoa ja Flora-vispiä. Ei tuu mitään sokeria eikä mitään ellei halua ja Flora-vispikin on ees vähän terveellisempää kun tavallinen kerma. Niin ja unohdin ihan mainita, että se pitää sit vispata eka. Vatkausoperaation kuvaaminen vaan oli sen verran ylivoimaisen vaikeaa, ettei siitä nyt ole kuvaa. Lienee kuitenkin ihan simppeli juttu.
Sitten kaadetaan kakun väliin tuleva juttu (hyvä että tiedän näiden nimet näin hyvin. Helpottaa varmasti ohjeen ymmärtämistä kivasti.) vuokaan pohjan päälle ja laitetaan jääkaappiin jähmettymään. Muistakaa sitten syödä jääkaappi tyhjäksi ennen kakun tekoa, toi vie sieltä ihan sikana tilaa. Mun apuriohjeessa neuvottiin pitämään kylmässä vähintään 4 tuntia, mutta itse pidin ehkä kaksi, koska ei ollut aikaa odottaa kauemmin. Tässä vaiheessa mua jännitti aika sikana jähmettyykö se kakku ollenkaan, sillä mulla on hyviä kokemuksia äitin tekemästä kakusta Niklaksen synttärin kunniaksi ja sehän ei nimenomaan jähmettynyt. Jännitystä lisäsi entisestään se, ettei mulla ollut aikaa odottaa koko neljää tuntia. Jähmettymistä odotellessa voikin hyvin siivota sotkut välillä, pestä pyykkiä ja irkata.
Vähän ennen ajan loppua voi alkaa tekemään päällyskiillettä. Tämä tehdään suht samanlailla kuin tuo väliinkin tuleva liivate. Eli puoli desiä nestettä kattilaan, kiehautetaan, lisätään kolme (huom. siis kolme ei kuutta kuten aiemmin) liivatetta, sekoitetaan ja lisätään kaksi ja puoli (huomaa myös tässä eri nestemäärä) desiä nestettä. Normaalistihan se olisi sitten ollut siinä, mutta koska itse olin ostanut vauvanruokaa mehun sijaan, sekoitin vielä ne mukaan seokseen.
Ota kakku jääkaapista ja huokaa helpotuksesta mikäli se on jämäkän tuntuinen mikäli ei, panikoi. Mulla onneks oli. Kaada päällyskiille kakun päälle ja panikoi. Miten se on niin litkua! Ei se voi mitenkään tuosta jähmettyä. Laita kakku takaisin jääkaappiin ja ole varma epäonnistumisestasi. Onneksi mun huolehtiminen oli kuitenkin turhaa ja se jämähti oikeeseen muotoonsa jopa melko nopsaan. Ohjeen mukaan piti odottaa kaksi tuntia, itse ehdin odottaa noin puolitoista.
JA TADAA! Siinä se on. Koristelin ihanuuden ananaskirsikoilla ja laitoin mansikoita reunoille naposteltavaksi. Alkuperäinen tarkoitushan oli laittaa molempia muutama tyylikkäästi kakun päälle, mut tää on mielestäni ehdottomasti parempi. Ei ainakaan tarvitse tapella kuka saa koristeen.
Siinä vielä runsaslukuisen juhlaseurueemme kakunleikkaustaidonnäytteet (onko toi oikeesti yhdyssana? Hirveä sanahirviö).
Pohjaton påsk
Siis vautsi miten hienon riimin keksin tuohon otsikkoon. Kyllä nyt olisivat eilisen työhaastattelun tyypit minusta ylpeitä, kun kyselivät osaanko kirjoittaa. Joo siitä haastiksesta vähän myöhemmin, jos muistan enää siinä vaiheessa. Ehkä ennemmin jos jaksan kirjottaa niin paljon, on nimittäin tulossa joku tuhannen metrin merkintä.
Pääsiäinen alotettiin torstaina menemällä illalla Niklaksen luokkakaverille Puotilaan, jossa oli meneillään toisen luokkakaverin synttärijuhla. Vietiin lahjaksi yhdet mun tekemät korvikset, tuntui kelpaavan. Se talo oli ihan huikeen suloinen paikka. Semmoinen vanha puuomakotitalo. Siinä asui sen tyypin lisäksi jotain muitakin ihmisiä, mut ää se oli ihana. Juhlatarjoilulta myöhästyneinä napsittiin parit valkosipulitäytteiset oliivit nassuihimme ja muuten tyydyin vaan ihastelemaan tyhjiä lautasia. Niistä oliiveista on kyllä vielä pakko mainita oikein erikseen enemmän. Voitteko kuvitella: oliivi, jonka sisällä on kokonainen valkosipulin kynsi. Nams. Ihmetys oli suuri, kun aamulla ei ollutkaan koko suu valkosipulissa.
Perjantaina aamusta tehtiin jotain, sit päästiin itse asiaan eli ruuanlaittoon. Tehtiin kanaa ja persikan puolikkaita riisin kanssa ja jälkkäriks persikka-päärynärahkaa.
Siinä lötköttää kanat odottamassa uuniin pääsyä.
Ja koska tein pääruuan, Niklaksen osaksi lankesi jälkkärin valmistaminen. Mut hei on sekin ihan kivaa hommaa.
Niino, pöydällä tais olla jotain roinaa, mikä piti siivoo pois tieltä. En tiiä oikeestaan, miks siitä pitää olla kuva. Myöskään en tajua, miks pidän tota Jutalta saatua paitaa ainoastaan kotona, koska se on I-HA_NA.
Jälkkäri valmiina hyppäämään suuhun. Lisäsin siihen päälle vähän suklaanonparelleja (vai onko noi strösseleitä?), että tulis niitäkin joskus käytettyä. Sopi ihan hyvin.
Ei kestänyt kauan, että kupit oli tyhjät. Sen sijaan jälkkärikulhoon jääneet jämät säästyi aina sunnuntaiaamuun saakka.
IIIH! Niklas osti mulle kaupasta kolme nippua tulppaaneita, kun pyysin (ja itse maksoin ( ok, makso se ne mulle myöhemmin takaisin) ). Meillä ei oo koskaan tollaisia kukkia, joten olin naama näkkärilä. Harmi, että noi piti heittää jo roskiin. Onneks äiti kävi tänään ostaa meille partsille, jonkun puskan.
Perjantaina alkuillasta pyöräiltiinkin sitten seikkailun toivossa rantoja pitkin Vartiokylään (vai -harjuun?) Topille ja Saijalle raglettegrillaamaan. Siitä enemmän toisessa merkinnässä, sillä kuvat on mun pikkukamerassa enkä jaksa nyt vielä siirtää niitä.
Joten skipataan suoraan lauantai-iltaan. Sillonhan oli kauan odotetut ja hehkutetut tyttöjenilta Jutalla. Kuten kaikki lienee jo lukeneet, osallistujamäärä ei ollut kauhean päätähuimaava, mut meillä oli silti ihan mukavaa. Tehtiin sushia, puhuttiin pojista, musiikista ja muisteltiin menneitä. Ihan tyttöä siis. Oisin kerrankin ollut menossa baariin, mut koska tytöt ei lähtenyt mun seuraksi, jäi väliin. Sen sijaan mun lähtöhetket sai mut raivon partaalle, kun bussi jolla mun piti mennä ei tullutkaan ja seuraavan bussin kuski haukkui mut lyttyyn, kun heilutin sen pysähtymään väärälle pysäkille. Bussikuskille tiedoksi: Olisin kyllä voinut kävellä siihen oikeallekin pysäkille, ei ollut pakko pilata iltaani. se bussi meni vielä Kamppiin eikä Rautatientorille, joten sain kävellä ikuisuuden Kaisaniemeen hakemaan känniniklaa Iquanasta kotiin. Kotona Niklas söi melkein kaikki tuliaissushit ja painuttiin vajaan puolikkaan ristikon teon jälkeen unille.
Aamulla ei onneks ollut kellään krapulaa, joten syötiin aamiaiseksi loput sushit ja lähdettiin Porvooseen. Sushi-illan kuvat löytyy sitten Jutan blogista, jonne on linkki tuossa sivujutussa. Linkin tekeminen tähän tekstiin mukaan on ihan yliarvostettua. Porvoo sisälsi perinteiseen tapaansa ähkyyn saakka syömistä, löhöilyä, ulkoilua ja saunomista.
Näin kivaa siellä sit tais olla.
No onneksi Sunnylla oli kivaa munkin puolesta. Ja ettei nyt kukaan oikeesti luule niin kyllä mullakin oli oikein mukavaa.
Noitakin näky kerta maalla oltiin.
Ja sit tollasia otuksia. Hööh! Nähtiin muutama kurkipari vielä lisää kotimatkalla, mut niistä ei ole valitettavasti kuvaa.
Haha, kattokaa tota asentoa. So hilarious.
Niklaksen äiti teki sit vielä Niklaksen synttärin kunniaksi suklaakakun, joka me näin komeaksi koristeltiin. Hoho. sori vähän pimeä kuva.
Eilen olinkin sitten pitkästä aikaa päiväsaikaan ihmisten ilmoilla ja jopa työhaastattelussa. Työ vaikutti tosi mukavalle ja rennolle ja ihmiset oli hurjan kivoja. Harmi, että se alkaisi vasta elokuussa, kestäisi vaan vuoden ja palkka olisi surkea. Mut hei ois sentään omaa alaa. Ensi viikolla ois kanssa tiedossa ainakin yksi tapaaminen. Lisäksi huomasin, että mun tilille oli tullut vanhasta työpaikasta loput rahat, joten oon nyt sikamaisen rikas ja suorastaan kylven rahassa. Ei oo varmaan koskaan ollut näin paljon rahaa. Hyvä olla työtön.
Tänään äiti ja isi kävi kylässä ihastelemassa meidän kotia ja tuomassa vähän mehua ja pakasteita. Käytiin samalla testaamassa toi ostarin Thaikkula, joka osoittautui ihan hiton hyväksi paikaksi. Lounas oli ainakin monipuolinen ja ruuissa jopa tulisuutta mukana. Käytiin kanssa rannassa kävelyllä ja nähtiin siinä matkalla joku humalainen/aineissa oleva mies, jonka viereen joku nainen oli pysähtynyt auttaakseen sitä. Mies kun ei itse päässyt ylös ja hyvä että sanaa sai suustaan. Nainen sitten pyyteli meitä avukseen, jotta olisi voinut auttaa miehen ylös. No meidän isillehän se ei sopinut vaan oli kauhee kiire paikalta karkuun. Mua alkoi ärsyttää asia ihan sikana. Ehkä se mies oli vähän sekaisin ja oli itse tilansa aiheuttanut, mutta ei silti ollut ihan oikeutettua jättää sitä naista siihen tilanteeseen ihan yksin. toisaalta ei me ois voitu tehdä oikein mitään, sillä tuskin se äijä ois tolpillaan pysynyt. Sanottiin sille naiselle sitten, että soittaa poliisin tai ambulanssin ja kiirehdittiin isin perään.
Tää oli nyt sit tässä mut eipäs hätäillä:
Tulossa vielä tänään:
Ragletterillauskuvat
Kakkuohje. Ihanin kakku aikoihin.
Pääsiäinen alotettiin torstaina menemällä illalla Niklaksen luokkakaverille Puotilaan, jossa oli meneillään toisen luokkakaverin synttärijuhla. Vietiin lahjaksi yhdet mun tekemät korvikset, tuntui kelpaavan. Se talo oli ihan huikeen suloinen paikka. Semmoinen vanha puuomakotitalo. Siinä asui sen tyypin lisäksi jotain muitakin ihmisiä, mut ää se oli ihana. Juhlatarjoilulta myöhästyneinä napsittiin parit valkosipulitäytteiset oliivit nassuihimme ja muuten tyydyin vaan ihastelemaan tyhjiä lautasia. Niistä oliiveista on kyllä vielä pakko mainita oikein erikseen enemmän. Voitteko kuvitella: oliivi, jonka sisällä on kokonainen valkosipulin kynsi. Nams. Ihmetys oli suuri, kun aamulla ei ollutkaan koko suu valkosipulissa.
Perjantaina aamusta tehtiin jotain, sit päästiin itse asiaan eli ruuanlaittoon. Tehtiin kanaa ja persikan puolikkaita riisin kanssa ja jälkkäriks persikka-päärynärahkaa.
Siinä lötköttää kanat odottamassa uuniin pääsyä.
Ja koska tein pääruuan, Niklaksen osaksi lankesi jälkkärin valmistaminen. Mut hei on sekin ihan kivaa hommaa.
Niino, pöydällä tais olla jotain roinaa, mikä piti siivoo pois tieltä. En tiiä oikeestaan, miks siitä pitää olla kuva. Myöskään en tajua, miks pidän tota Jutalta saatua paitaa ainoastaan kotona, koska se on I-HA_NA.
Jälkkäri valmiina hyppäämään suuhun. Lisäsin siihen päälle vähän suklaanonparelleja (vai onko noi strösseleitä?), että tulis niitäkin joskus käytettyä. Sopi ihan hyvin.
Ei kestänyt kauan, että kupit oli tyhjät. Sen sijaan jälkkärikulhoon jääneet jämät säästyi aina sunnuntaiaamuun saakka.
IIIH! Niklas osti mulle kaupasta kolme nippua tulppaaneita, kun pyysin (ja itse maksoin ( ok, makso se ne mulle myöhemmin takaisin) ). Meillä ei oo koskaan tollaisia kukkia, joten olin naama näkkärilä. Harmi, että noi piti heittää jo roskiin. Onneks äiti kävi tänään ostaa meille partsille, jonkun puskan.
Perjantaina alkuillasta pyöräiltiinkin sitten seikkailun toivossa rantoja pitkin Vartiokylään (vai -harjuun?) Topille ja Saijalle raglettegrillaamaan. Siitä enemmän toisessa merkinnässä, sillä kuvat on mun pikkukamerassa enkä jaksa nyt vielä siirtää niitä.
Joten skipataan suoraan lauantai-iltaan. Sillonhan oli kauan odotetut ja hehkutetut tyttöjenilta Jutalla. Kuten kaikki lienee jo lukeneet, osallistujamäärä ei ollut kauhean päätähuimaava, mut meillä oli silti ihan mukavaa. Tehtiin sushia, puhuttiin pojista, musiikista ja muisteltiin menneitä. Ihan tyttöä siis. Oisin kerrankin ollut menossa baariin, mut koska tytöt ei lähtenyt mun seuraksi, jäi väliin. Sen sijaan mun lähtöhetket sai mut raivon partaalle, kun bussi jolla mun piti mennä ei tullutkaan ja seuraavan bussin kuski haukkui mut lyttyyn, kun heilutin sen pysähtymään väärälle pysäkille. Bussikuskille tiedoksi: Olisin kyllä voinut kävellä siihen oikeallekin pysäkille, ei ollut pakko pilata iltaani. se bussi meni vielä Kamppiin eikä Rautatientorille, joten sain kävellä ikuisuuden Kaisaniemeen hakemaan känniniklaa Iquanasta kotiin. Kotona Niklas söi melkein kaikki tuliaissushit ja painuttiin vajaan puolikkaan ristikon teon jälkeen unille.
Aamulla ei onneks ollut kellään krapulaa, joten syötiin aamiaiseksi loput sushit ja lähdettiin Porvooseen. Sushi-illan kuvat löytyy sitten Jutan blogista, jonne on linkki tuossa sivujutussa. Linkin tekeminen tähän tekstiin mukaan on ihan yliarvostettua. Porvoo sisälsi perinteiseen tapaansa ähkyyn saakka syömistä, löhöilyä, ulkoilua ja saunomista.
Näin kivaa siellä sit tais olla.
No onneksi Sunnylla oli kivaa munkin puolesta. Ja ettei nyt kukaan oikeesti luule niin kyllä mullakin oli oikein mukavaa.
Noitakin näky kerta maalla oltiin.
Ja sit tollasia otuksia. Hööh! Nähtiin muutama kurkipari vielä lisää kotimatkalla, mut niistä ei ole valitettavasti kuvaa.
Haha, kattokaa tota asentoa. So hilarious.
Niklaksen äiti teki sit vielä Niklaksen synttärin kunniaksi suklaakakun, joka me näin komeaksi koristeltiin. Hoho. sori vähän pimeä kuva.
Eilen olinkin sitten pitkästä aikaa päiväsaikaan ihmisten ilmoilla ja jopa työhaastattelussa. Työ vaikutti tosi mukavalle ja rennolle ja ihmiset oli hurjan kivoja. Harmi, että se alkaisi vasta elokuussa, kestäisi vaan vuoden ja palkka olisi surkea. Mut hei ois sentään omaa alaa. Ensi viikolla ois kanssa tiedossa ainakin yksi tapaaminen. Lisäksi huomasin, että mun tilille oli tullut vanhasta työpaikasta loput rahat, joten oon nyt sikamaisen rikas ja suorastaan kylven rahassa. Ei oo varmaan koskaan ollut näin paljon rahaa. Hyvä olla työtön.
Tänään äiti ja isi kävi kylässä ihastelemassa meidän kotia ja tuomassa vähän mehua ja pakasteita. Käytiin samalla testaamassa toi ostarin Thaikkula, joka osoittautui ihan hiton hyväksi paikaksi. Lounas oli ainakin monipuolinen ja ruuissa jopa tulisuutta mukana. Käytiin kanssa rannassa kävelyllä ja nähtiin siinä matkalla joku humalainen/aineissa oleva mies, jonka viereen joku nainen oli pysähtynyt auttaakseen sitä. Mies kun ei itse päässyt ylös ja hyvä että sanaa sai suustaan. Nainen sitten pyyteli meitä avukseen, jotta olisi voinut auttaa miehen ylös. No meidän isillehän se ei sopinut vaan oli kauhee kiire paikalta karkuun. Mua alkoi ärsyttää asia ihan sikana. Ehkä se mies oli vähän sekaisin ja oli itse tilansa aiheuttanut, mutta ei silti ollut ihan oikeutettua jättää sitä naista siihen tilanteeseen ihan yksin. toisaalta ei me ois voitu tehdä oikein mitään, sillä tuskin se äijä ois tolpillaan pysynyt. Sanottiin sille naiselle sitten, että soittaa poliisin tai ambulanssin ja kiirehdittiin isin perään.
Tää oli nyt sit tässä mut eipäs hätäillä:
Tulossa vielä tänään:
Ragletterillauskuvat
Kakkuohje. Ihanin kakku aikoihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)