Syksyinen kuvaähky

Oon ollu koko viimeviikon enemmän ja vähemmän flunssassa. Onni onnettomuudessa on kuitenkin ollut se, että myös Niklas on ollut kipeänä, joten ollaan saatu makailla vieretysten sängyssä koko päivä ja lueskella ja napostella kaikkea hyvää.

Siltikin sairastaminen on aika tylsää touhua pidemmän päälle, joten oli enemmän kuin kivaa lähteä pitkästä aikaa Porvooseen perjantaina. Ehdotin Niklakselle, että ois lähdetty vähän aiemmin jo ja kierrelty vanhaa kaupunkia, mut eihän me sitten päästy tarpeeksi ajoissa liikkeelle.

Porvoossa oli muuten syksy jo paljon pidemmällä kuin Helsingissä, vaikka se tuossa ihan vieressä onkin. Harmitti vähän, että unohdin lähtöhässäkässä järkkärin kotiin. Joudutte siis taas kerran tyytymään pikkukameralla otettuihin räsyihin. Jotenkin kuvaamisessa on vaan ihan erilailla fiilistä ja tulee keskityttyä rajauksiin ym. enemmän, kun kuvaa kunnon kameralla.




















Unohdinko mainita, että otin muutaman kissakuvan. Koittakaa kestää.

Jos Porvoon vanha kaupunki jäi perjantaina näkemättä, oli iloinen ylläri, kun Niklaksen äiti ehdotti lauantaina kävelyreissua sinne.












Oon ihan varma, että ihmiset ois paljon onnellisempia, jos kaikkialla ois tän näköstä.




Pakollinen kuva mun viikko sitten kotiutetuista kirppislöydöistä.






Jutta, käytiin taas kattoo sulle Klausin seinätarraa, ei ollu.


Hmm, Niklas on tässä surkeena, koska sen vanha avainkukkaro on rikki ja se joutu ostaa uuden. Onneks mä lupasin urhoollisesti korjata sen vanhan. Nähtäväksi jää meninkö lupaamaan liikoja.




Ihan lämmin päivä vielä. Toista taitaa olla luvassa ensviikoksi. Mun puolesta sais tulla vaikka lunta.














Tais olla syksyn viimeset puolukat.




Veikka ja Viivi saa nykyään olla jo ihan vapaasti pihalla. Niiden touhuja seuraillessa aika meneekin rattosasti.




Menis aika myös Sunnylle palloa viskoessa, mut Sunny ei vaan oikein välitä mun säälittävistä kiskasuista, jotka lentää vajaa kymmenen metriä ja huonolla tuurilla osuu sitä päähän.








Kattokaa! Oon ettiny tota hupparia joka paikasta ja nyt niitä oli tullu lisää Onlyyn ja vieläpä suoraan alerekkiin!!! Voi sitä ilonpäivää.












Niklaksella oli lauantai-iltana kuumetta, joten olin jo ihan kauhuissani päästäänkö ollenkaan sieneen. Mut kuten kuvasta näkyy, päästiin me.










Ja löytyhän niitä sieniäkin. Huomaa punaset kumpparit. Näitä omat jalat kuvassa -kuvia taitaa muutenkin olla näissä kuvissa vähän luvattoman paljon.










Meillä on valehtelematta pöydät ja lattiat täynnä noita sieniä, kun niitä pitää nyt noin viikko kuivatella. Lisäksi niiden kuivatuspiste sijaitsee mun työpisteen vieressä, joten jonkin asteista sienen hajuun hajoilua lienee luvassa.

Nyt voiskin sitten olla aika nukkumaanmenon. Tehtiin Niklan kanssa vielä iltapalaksi plus alkuviikon eväiksi pizzaa jämäaineksista ja sienireissulta löytyneistä parista kanttarellista. Nams, herkkueväät luvassa ja olin jo valmistautunut kaupan eineksiin.