Raivostel

Anteeks! Tiiän et lupasin paljon kuvia ja enemmän merkintöjä tän uuden koneen myötä. Asia nyt kuitenkin on niin, ettei oo ollu mitää kuvattavaa ja oon edelleenkin niin väsynyt ettei jaksa keskittyä kokonaisen lauseen ajan. Mut joululomalla sit hei, mulla on lomaa viidenteen päivään saakka!

Tänään mua on ärrrsyttänyt ja turhauttanut ihan sikana ihan kaikki. Ei varmaan ollu mikään järkevin idea alkaa just nyt kirjottamaan mitään blogia. Tulee varmaan yltiöpositiivinen merkintä.

Raivostuttaa tää alkava lama niin paljon. Kaveri toisensa perään ilmoittaa työn lähteneen alta. Meinaspa työ lähtee myös isiltä ja isin sisko joutuikin jo pois töistä. Perseestä. Onneks omalta osalta näyttää vielä valoisalta. Tai sitten mulle ei vaan oo uskallettu kertoa totuutta. Toivoisin kyllä et jos sellanen tilanne joskus tulee, mulle kerrottais asiasta suoraan ja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta ehtii hyvin etsiä uutta työtä.

Välillä osaa kyllä ärsyttää eniten tuolla nykyisessä paikassa, kun se ei ehkä vastaa ihan mun unelmatoimistoa niin kooltaan kuin etenkin ulkoisesti. Haluisin että siellä olisi edes visuaalisesti miellyttävää ja siisti keittiö ja hyvän tuoksuiset vessat. Ehkä meidän uudessa toimistossa sitten on. Muutetaan ilmeisesti Kamppiin tossa ensi vuoden alussa. Vihaan myös powerpointeja ja pikkubannereita yli kaiken. Etenkin powerpointeja. Tänäänkin vitutusta lisäsi entisestään powerpointin kanssa tappeleminen ja lisäksi tieto uudesta powerpoint-projektista. AAAAARRRR!


Eilen paketoin melkein kaikki ostamani ja tekemäni joululahjat. Yllä kuva niistä. Siinä on kaikki muut paitsi Niklaksen lahja, koska unohdin sen olemassa olon, kun se on piilossa mun sukkahousujen takana. Eli Jutta ei nyt sitten arvaile siellä, mikä on sun lahja. Toi ihana musta poropaperi piti tulla Niklaksen lahjaan, mutta ylläripylläri unohdin ratkaisevalla hetkellä ostaneeni moista ja Niklaksen lahja ehti saada jo toisenlaisen päällysteen ylleen. Hiukan harmitti, mut nytpä sain sentään sitä paperia useampaan pakettiin. Muille enemmän silmän iloa.

Viikonloppuna käytiin Porvoossa ja sain tehtyä melkein kaikki heijastimet valmiiksi. En tietenkään muistanut kuvata niitä ja nyt ne on jo paketeissaan :(


Tämä ihanuus on KaksiTvån. Noita saa myös korviksina ja muistaakseni oli myös jotain muita juttuja. Saa ostaa mulle.


Ja tämä toinen on Piston ainakin yhtä ihana. Olin toivonut noita molempia Niklakselta joululahjaksi, mutta koska se ystävällisesti suostui ilmoittamaan ettei aio ostaa niitä, kävin sitten omatoimisesti hakemassa ne itselleni. Hauskinta tässä on se, että ostettuani nuo, Niklas totesi illalla ettei keksi mitään lahjaa mulle, joten se sitten varmaan kuitenkin ostaa jonkun korun. No ei mua haittaa. Se on nyt etsimässä sitä lahjaa, saa nähdä mitä on löytynyt.

Mun koruinnostus ei oo vielä heijastimien nyhräyksen myötä onneks kuollut. Huusin huutonetistä kasan legopalikoita korviksia ja sormuksia varten. Teen näitä varmaan joululomalla ja voin sitten myydä niitä vuoden alussa kirppiksellä. Tulkaa ostamaan.


Olin ihan innoissani tuosta pussista missä noi legot tuli. Tuli ihan lapsuus mieleen. Huomatkaa toi hienoakin hienompi Pinan pää, minkä eilen yöllä ennen nukkumaan menoa nysväsin kasaan.

Muistaakseni kerroin joskus, että tein Niklakselle joulukalenterin. Kävin äsken konttaamassa sukkien perässä meidän makkarissa ja räpsäisin samalla siitä kuvan teidän riemuksi.


Hahhahaha, kattokaa nyt sitä. Se on ihan hervoton. Maailman hienoin, vaikka itse sanonkin. Noissa kaikissa rasioissa oli oikeesti numerot, mut Niklas on ottanu niistä ne aina irti sitä mukaa kun se on avattu. Ette arvaa mikä on jouluaatto. Tuolla takana näkyy muuten mun Niklakselle ostama Haribokalenteri, josta Niklas jaksaa lähes päivittäin mainita kuinka paska se on. Niin, että ei ihan putkeen mennyt sitten sekään. Tosin eipä oo munkaan Fazerin kalenterissa liiemmin kehumista. Ennen on sentään ollut konvehteja, nyt vaan läpikotaisin suklaata. yhdessä luukussa oli semmonen sydänsuklaa, missä on marmelaadia sisällä. Nii ja pari valkosuklaa-maitosuklaajuttua on ollu ja yks mariannesuklaapala. Vuhuu. Lisäks meillä on naurettavuuden huippukalenteri eli Lumilyhty (jos ihmettelette miks se on naurettava, niin voitte tsekata netistä ne mahdolliset "voitot". Toivottavasti ei voiteta mitään.) ja Veikkauksen kalenteri.

Niklaksen vanhemmat muuten ehdotti viikonloppuna et jos täällä käy työtilanne huonoks, voitais muuttaa ulkomaille jokskuks aikaa töihin. Innostuin siitä ehkä vähäsen, se vois olla aikamoinen seikkailu. Etenkin mulle, kun oon niin huono enkussa. Tosin sekin taito on kehittyny nyt vuoden aikana roimasti, kun on tarvinnu puhua enkkua.

Ps. Toivoisin et ees tähän merkintään tulis jokunen kommentti. Noniin, eipä tällä mun blogilla tietty taida kauheesti lukijoita ollakaan. Pitäis varmaan alkaa mainostaa tätä jossain.

Pps. Aiinii. Piti viel lisää et Niklas tulee kohta kotiin ja tuo mulle mikrohampurilaisen. Mikähän päähänpisto sekin oli mut tekee ihan hirveesti mieli. :DD