Nyt siis oon ekaa päivää pitkästä aikaa töissä ja ahdistaa niin sikana. Mulla on ikävä Hernyä! Harmittaa vieläkin ja varmaan ikuisesti, ettei se voinu jatkaa täällä mun seurana. Mun päivät tulee olemaan tappavan tylsiä, Herny tuu takas!
Loma tuli kyl tarpeeseen ja nyt on paljon pirteempi olo. Joskin vittuuntunut syystä siitä, ettei huvittaisi yhtään palata arkeen. Mielestäni olisi paljon mukavampaa nukkua joka aamu kymmeneen, alotella päivää omalla koneella ja jatkaa sit matkaa jonnekin. Lomalla tuo joku oli melko usein joko Helsingissä (missä piti mennä vaan nopsaan pyörähtämään, mut aina jossain vaiheessa tajus, et koko päivä oli jo menny) ja Topin ja Saijan luona. Oli silti kivaa. Meillä oli pitkästä aikaa yövieraita ja käytiin myös yökylässä.
Joulu tuntui yhtä vähän joululle kuin viime vuonna tai ehkä jopa vähemmän. Aattona kappelissa vaan säpsähti ajatukseen et ollaan tosiaan joulukirkossa. Siinä se joulumaisin fiilis sit taiskin olla, hurjat kaks sekuntia. Koko joulu muutenkin meni ohi hurjan vikkelään eikä mulla ehtinyt olla missään vaiheessa yhtä kova ikävä Niklasta kun yleensä jouluna on.
Lomasta vielä sen verran, et oon onnistunut muodostamaan itselleni kohtuullisen hyvän addiktion asunnonvuokrauspalstojen vuokravahteihin ja suomi24:n tyylisten sivustojen vuokraussivuihin. Nytkin kun mulla ei oo täällä töissä mukana sitä mun listaa noista sivuista, mistä ei tuu mun mailiin suoraan postia uusista sopivista kämpistä, tuntuu koko ajan et missaan jonkun tärkeen asunnon.
Äskenkin esim löysin Saton sivuilta kolme ihanaa asuntoa: Vuosaaresta, Puotilasta ja Ruoholahdesta. Kaikki ne oli tullu tänään sinne ja silti kun laitoin niistä hakemuksen ja perään vielä mailia, tuli äsken vastaus, että ne kaikki on jo varattuja. Hittooo. Kenet voin tappaa tästä hyvästä. Muistan täyttäneeni vasta viimeviikolla Saton hakemuksen ja sillon valkkaillessani kaikkia sopivia asuinalueita oli ongelma seuraava: valitsin kaikki mitkä meille vois mitenkään kelvata asuinpaikaks ja sit se saakelin hakemus valittaa et valitsin liian monta. Lopulta niitä pystyi valitsemaan ehkä jonkun säälittävät viisi tai jotain. Ja sen takia ei sit saada jotain kämppää et se on varattu rekisteröityneille hakijoille. Ei voi käsittää. Mulla menee ihan just hermo. En ees jaksa yrittää selittää silleen et asiasta tietämättömät tajuis tän. Kokeilkaa ite, jos haluutte hermostua.
Nojoo se siitä. Koitan tässä nyt syödä parit carnevalit ja vähän rauhottua. Kaiken lisäks olin tänää lääkärissä ja sieltä soitettiin äsken etten ollu lähtiessäni käyny maksamassa laskua. Jahas, sekin nosti verenpainetta varmaan kymmenellä yksiköllä ylöspäin. Se lääkärihän anto mulle sen lapun, mut ei sanallakaan sanonu mikä se on. Katoin sit vaan oven ulkopuolella et näyttäis olevan lasku, mut aattelin et se maksetaan kotona niinku jotkut lääkärilaskut tehdään. En käsitä miten mun ois pitäny älytä et se maksetaankin yllättäen siellä paikan päällä. Ois voinu kertoa.
Rrrrh. Nyt tuli taas avauduttua ärsytykseen asti näistä jutuista. Toivottavasti teitä ei alkanu ärsyttää yhtä paljoo kun mua, kun tätä kirjotin.
Täs nyt vielä loppuun yks joulukuva. Uuden vuoden kuvat odottelee edelleen inspiraatiota mun kamerassa. Jos onnistusin löytämään täältä töistä sopivan piuhan siihen niin voisinkin tehdä sen seuraavaks.
1 kommentti:
Mulla on ihan sama addiktio. Katson kyl ihan turhaan asuntoja, kun en saa niitä ennen kuin on duuni varmistunu. Mut toi Saton juttu ärsytti muakin. Sinne kannattaa varmaan meilata lista sopivista paikoista ja pyytää niitä lisäämään siihen hakemukseen.
Lähetä kommentti