Meidän karvakorvat

Olin melko pettynyt kun mun edellinen merkintä ei saanut yhtään kommenttia, joten jatketaan vähän yleisöystävällisemmällä aiheella. Ajattelin nimittäin esitellä meidän kakkakoneet eli lemmikit eli kaksi chinchillaa. Niiden nimet on Pina ja Puff. Tohon Pinan nimeen tulis n-kirjaimeen sellanen vipsaus mut suurena tietokonenerona en tiiä mistä sen saa Macilla.

Pina on ollut mulla nyt kolmisen vuotta. Ensimmäisen vuoden elämästään se eli toisessa perheessä yksikseen, mutta niillä ei ollu sille aikaa joten hain Pinan parempaan hoitoon. Siellä Pinan nimi oli Sipsi, mikä oli mun mielestä tosi tylsää, joten halusin vaihtaa sen nimen vähän raflaavammaks. Pinan hakureissusta muistan vaan nsen, että perheellä oli kissoja, Pinalla oli oma huone eikä se uskaltanu tulla häkistä meitä moikkaamaan ja että kävin nostaa rahaa Anttilalta. Niin ja Pinan häkki ei sopinut Niklaksen vanhempien autoon vaan sen perheen miehen piti lähtee heittämään mua ja häkkiä.

Pina on semmonen kauhee kakara ja ollaan varmaan vähän hemmotelu sitä liikaa, kun siitä on tullu niin vaativainen. Se saattaa alkaa yöllä parkuu eikä riitä et käy vähän rapsuttelemassa vaan sille pitää antaa jotain herkkuja ennen kun se suostuu rauhottumaan. Onneks meillä on kaapissa kapeita pajun oksia, joilla sen saa hiljenemään, ainakin vielä. Ootan innolla sitä päivää kun se tajuaa, et on myös muita herkkuja mitä se vois huutamalla itselleen vaatia.

Siinä on siis Pina. Noi pari ylintä kuvaa on melko uusia ja aika huonolaatusia. Puolustukseks voin ilmoittaa et ne on otettu keskellä yötä ehkä pari minuuttia ennen nukkumaan menoa, kun oon keksiny alkaa ottaa kuvia nukkumaan menon sijaan. Noista huomaa aika hyvin et Pinaa ei kauheesti pelota mikään, se ei siis tosiaan oo mikää arka. Eikä sillä kyllä oo mitää itsesuojeluvaistookaan.

Mut sit Puff. Puff on ollu meillä kohta vuoden. Haettiin se viime joulun jälkeen Lahden läheltä Pinalle kaveriks kun Pina oli vähän yksinäinen ja söi häntäänsä. Kasvattajan mukaan Puff on semmonen tyttöjen terapeutti, kun Puff ei ite osaa olla yhtään yksin. Sitä on kuulema aina pidetty samassa häkissä masentuneiden chinchillojen kanssa, kun se on niin läheisyysriippuvainen (eli vähän kun mä!).

Puff on luonteeltaan ihan Pinan vastakohta. Tosi rauhallinen ja arka. Siitä huomaa kyl tosi selvästi, et se kaipaa toista chinchillaa viereensä. Jos Pina menee vähän kauemmaks tai tulee vaik häkistä olkapäälle tutkimusretkelle niin häkistä alkaa kuulua kauhee uikutus, kun se ihmettelee minne Pina joutu.
Puff kävi entisen omistajansa kanssa näyttelyissä ja sillä onkin joku super siisti titteli. Joku Ruotsin komein tai joku semmonen Mister Finland tyylinen juttu. Varmaan se pärjäis vieläkin, jos haluttais käyttää sitä tollasissa, kun se on noin erikoisen värinen. Meitä ei vaan oikeestaan kiinnosta koko touhu, joten meidän pikku mannekiinista on tullu vähän luonnonmukaisempi, kun ei kammata sitä oikein koskaan jne. Mä aina välillä yritän, mut ei noi kumpikaan oikein välitä siitä. Etenkään Pina. Se huutaa ja rääkyy ja Puff ihmettelee et mikä on hätänä.

Tähän piti tulla vielä yks kuva, missä nuo molemmat pöhelöt on, mut en nyt löytänyt sitä mun koneelta. Se löytyy kuitenki jostai facebookista, en jaksa nyt hakee sitä sieltä.