Maailman ihanin ja paras kakkuohje

Moikka mussukat.

Tänään Tarun keittiössä valmistetaan ihan superhyvää kakkua Niklaksen synttärin kunniaksi.

Aineiksi olen valinnut kaupan hyllyltä lähes summamutikassa seuraavaa (näistä piti olla tässä kuvat kaikista, mutta en tietenkään muistanut asiaa kuin vasta puolivälissä kakun tekoa):
Digestiveja
Voita
Appelsiinituorejuustoa
Sitruunarahkaa
Flora-vispiä
Kaksi purkkia mango sosetta
Liivatetta
Ananaskirsikoita
Mansikoita

Jeeee. Aineet kuulosti jo kaupassa mun mielestä ainakin niin hyville, ettei tää voi epäonnistua. Ihan ensimmäiseksi joudun paljastamaan, että tähän ohjeeseen käytin pohjana tätä ohjetta. Ilman sitä olisin ollut hukassa. Kotona nousi kuitenkin heti sormi suuhun, kun tuossa ohjeessa käytetään kaikkeen mehua eikä meillä ole mitään keltaista mehua kotona oikeastaan koskaan enkä myöskään nyt ollut sitä tajunnut ostaa. Onneksi jääkaapin ovesta löytyi mun viikonloppuna tekemä vesi-persikan puolikastölkin mehu-päärynän puolikastölkin mehusekotus, jota sitten hyvällä menestyksellä tähän hyödynsin. Eli toisin sanottuna kannattaa lisätä ostoslistaan myös jonkin näköinen nestemäinen ainesosa ellei halua ihan vettä käyttää.

Mut joo. Koko homma lähtee siitä, että noin puolet Digestivepaketista laitetaan pienehköön pakastepussiin ja sitten kaulitaan niiden yli niin maan vimmatusti. Lopputuloksen pitäisi näyttää suhteellisen tältä:


Tässä vaiheessa kannattaa kumota pussin sisältö kulhoon ja käydä vähän läpi, ettei sekaan ole jäänyt puolikkaita keksejä kuten itselläni oli jäänyt. Ne on kuitenkin kivampi rikkoa mukaan nyt eikä vasta sitten kun kuuma voisula on kaadettu niiden päälle.


Tältä sen siis pitäisi suunnilleen näyttää. Saanee vähän paremmin selvää kuin tuosta muovin takaa.


Kaikkein paras tällaisen kakun tekoon on tämmönen irtopohja. Pohjalle kannattaa laittaa vielä leivinpaperia ja jos haluaa hifistellä, sen voi leikata ihan tuon pohjan muotoonkin. Kannattaa kuitenkin jättää yhteen kohtaan semmoinen pidempi osa, mistä kakun voi sitten lopuksi vetäistä tarjoilulautaselle. Tuolla mun ohjesivustolla puhuttiin myös jostain reunakalvosta, mutta siitä mulla ei ole mitään käsitystä. Jos kiinnostaa, katso sieltä.


Seuraavaksi sekoitetaankin sitten voisula keksirouheen joukkoon. Tässä on muistaakseni käytetty joku vajaa 100 grammaa voita.


Tässä pohjan taikina valmiina. Siinä voin sekoittamisessa murskaan saattaa välillä tahtoa usko loppua, mutta kyllä se sinne lopulta sekoittuu. Mulla meinasi ainakin kärsivällisyys loppua, kun olin ajatellut, että se kävisi vähän sutjakkaammin.


Sitten kaadetaan koko sörsseli vuokaan ja taputellaan se lusikalla tasaiseksi ja tiiviiksi. Mulla meinasi koko ajan se taikina tarttua lusikkaan, en tiiä oliko vika minussa vai lusikassa vai taikinassa, mutta sitä kannattaa kuitenkin vähän varoa, ettei jää koloja. Tää oli muuten takuuvarmana ensimmäinen kakkupohjataikina, mitä mun ei tehnyt mieli maistaa.


Tässä vaiheessa tosiaan muistin sen aineiden kuvaamisen enkä silti tajunnut laittaa kaikkia loppuosan aineita kuvaan. Joten kuvassa nyt edes tämän seuraavan vaiheen aineet. Liivatelehdet pitää olla jonkun 5 minuuttia kylmässä vedessä likoamassa ennen käyttöä se on siis ne jotka on tuolla kulhossa. Voitte kuvitella ne sinne, ei ne sieltä kyllä minnekään taida erottua. Laitoin tähän välikerrokseen muistaakseni kuusi liivatetta ja tosiaan nuo kaikki pöydällä olevien purkkien sisällöt.


Liivatesysteemi valmistetaan sillein, että puoli desiä mehua kuumennetaan kiehuvaksi (tai niin kauan kuin jaksaa odottaa), sitten lätkäistään liivatteet sekaan ja sekoitellaan hetki. Sit ei oo hajuakaan pitäisikö niiden antaa kiehua hetki vai mitä, mut mun kärsivällisyydellä otin ne saman tien levyltä ja sekoitin joukkoon loput puoli desiä nestettä.


Kun liivatehässäkkä on jonkun verran jäähtynyt, se sekoitetaan muiden aineiden kanssa samaan. Tässä siis tosiaan oli käytössä sitruunarahkaa, appelsiinituorejuustoa ja Flora-vispiä. Ei tuu mitään sokeria eikä mitään ellei halua ja Flora-vispikin on ees vähän terveellisempää kun tavallinen kerma. Niin ja unohdin ihan mainita, että se pitää sit vispata eka. Vatkausoperaation kuvaaminen vaan oli sen verran ylivoimaisen vaikeaa, ettei siitä nyt ole kuvaa. Lienee kuitenkin ihan simppeli juttu.


Sitten kaadetaan kakun väliin tuleva juttu (hyvä että tiedän näiden nimet näin hyvin. Helpottaa varmasti ohjeen ymmärtämistä kivasti.) vuokaan pohjan päälle ja laitetaan jääkaappiin jähmettymään. Muistakaa sitten syödä jääkaappi tyhjäksi ennen kakun tekoa, toi vie sieltä ihan sikana tilaa. Mun apuriohjeessa neuvottiin pitämään kylmässä vähintään 4 tuntia, mutta itse pidin ehkä kaksi, koska ei ollut aikaa odottaa kauemmin. Tässä vaiheessa mua jännitti aika sikana jähmettyykö se kakku ollenkaan, sillä mulla on hyviä kokemuksia äitin tekemästä kakusta Niklaksen synttärin kunniaksi ja sehän ei nimenomaan jähmettynyt. Jännitystä lisäsi entisestään se, ettei mulla ollut aikaa odottaa koko neljää tuntia. Jähmettymistä odotellessa voikin hyvin siivota sotkut välillä, pestä pyykkiä ja irkata.


Vähän ennen ajan loppua voi alkaa tekemään päällyskiillettä. Tämä tehdään suht samanlailla kuin tuo väliinkin tuleva liivate. Eli puoli desiä nestettä kattilaan, kiehautetaan, lisätään kolme (huom. siis kolme ei kuutta kuten aiemmin) liivatetta, sekoitetaan ja lisätään kaksi ja puoli (huomaa myös tässä eri nestemäärä) desiä nestettä. Normaalistihan se olisi sitten ollut siinä, mutta koska itse olin ostanut vauvanruokaa mehun sijaan, sekoitin vielä ne mukaan seokseen.


Ota kakku jääkaapista ja huokaa helpotuksesta mikäli se on jämäkän tuntuinen mikäli ei, panikoi. Mulla onneks oli. Kaada päällyskiille kakun päälle ja panikoi. Miten se on niin litkua! Ei se voi mitenkään tuosta jähmettyä. Laita kakku takaisin jääkaappiin ja ole varma epäonnistumisestasi. Onneksi mun huolehtiminen oli kuitenkin turhaa ja se jämähti oikeeseen muotoonsa jopa melko nopsaan. Ohjeen mukaan piti odottaa kaksi tuntia, itse ehdin odottaa noin puolitoista.




JA TADAA! Siinä se on. Koristelin ihanuuden ananaskirsikoilla ja laitoin mansikoita reunoille naposteltavaksi. Alkuperäinen tarkoitushan oli laittaa molempia muutama tyylikkäästi kakun päälle, mut tää on mielestäni ehdottomasti parempi. Ei ainakaan tarvitse tapella kuka saa koristeen.






Siinä vielä runsaslukuisen juhlaseurueemme kakunleikkaustaidonnäytteet (onko toi oikeesti yhdyssana? Hirveä sanahirviö).