15.4.2009

Pohjaton påsk

Siis vautsi miten hienon riimin keksin tuohon otsikkoon. Kyllä nyt olisivat eilisen työhaastattelun tyypit minusta ylpeitä, kun kyselivät osaanko kirjoittaa. Joo siitä haastiksesta vähän myöhemmin, jos muistan enää siinä vaiheessa. Ehkä ennemmin jos jaksan kirjottaa niin paljon, on nimittäin tulossa joku tuhannen metrin merkintä.

Pääsiäinen alotettiin torstaina menemällä illalla Niklaksen luokkakaverille Puotilaan, jossa oli meneillään toisen luokkakaverin synttärijuhla. Vietiin lahjaksi yhdet mun tekemät korvikset, tuntui kelpaavan. Se talo oli ihan huikeen suloinen paikka. Semmoinen vanha puuomakotitalo. Siinä asui sen tyypin lisäksi jotain muitakin ihmisiä, mut ää se oli ihana. Juhlatarjoilulta myöhästyneinä napsittiin parit valkosipulitäytteiset oliivit nassuihimme ja muuten tyydyin vaan ihastelemaan tyhjiä lautasia. Niistä oliiveista on kyllä vielä pakko mainita oikein erikseen enemmän. Voitteko kuvitella: oliivi, jonka sisällä on kokonainen valkosipulin kynsi. Nams. Ihmetys oli suuri, kun aamulla ei ollutkaan koko suu valkosipulissa.

Perjantaina aamusta tehtiin jotain, sit päästiin itse asiaan eli ruuanlaittoon. Tehtiin kanaa ja persikan puolikkaita riisin kanssa ja jälkkäriks persikka-päärynärahkaa.


Siinä lötköttää kanat odottamassa uuniin pääsyä.


Ja koska tein pääruuan, Niklaksen osaksi lankesi jälkkärin valmistaminen. Mut hei on sekin ihan kivaa hommaa.


Niino, pöydällä tais olla jotain roinaa, mikä piti siivoo pois tieltä. En tiiä oikeestaan, miks siitä pitää olla kuva. Myöskään en tajua, miks pidän tota Jutalta saatua paitaa ainoastaan kotona, koska se on I-HA_NA.


Jälkkäri valmiina hyppäämään suuhun. Lisäsin siihen päälle vähän suklaanonparelleja (vai onko noi strösseleitä?), että tulis niitäkin joskus käytettyä. Sopi ihan hyvin.




Ei kestänyt kauan, että kupit oli tyhjät. Sen sijaan jälkkärikulhoon jääneet jämät säästyi aina sunnuntaiaamuun saakka.


IIIH! Niklas osti mulle kaupasta kolme nippua tulppaaneita, kun pyysin (ja itse maksoin ( ok, makso se ne mulle myöhemmin takaisin) ). Meillä ei oo koskaan tollaisia kukkia, joten olin naama näkkärilä. Harmi, että noi piti heittää jo roskiin. Onneks äiti kävi tänään ostaa meille partsille, jonkun puskan.

Perjantaina alkuillasta pyöräiltiinkin sitten seikkailun toivossa rantoja pitkin Vartiokylään (vai -harjuun?) Topille ja Saijalle raglettegrillaamaan. Siitä enemmän toisessa merkinnässä, sillä kuvat on mun pikkukamerassa enkä jaksa nyt vielä siirtää niitä.

Joten skipataan suoraan lauantai-iltaan. Sillonhan oli kauan odotetut ja hehkutetut tyttöjenilta Jutalla. Kuten kaikki lienee jo lukeneet, osallistujamäärä ei ollut kauhean päätähuimaava, mut meillä oli silti ihan mukavaa. Tehtiin sushia, puhuttiin pojista, musiikista ja muisteltiin menneitä. Ihan tyttöä siis. Oisin kerrankin ollut menossa baariin, mut koska tytöt ei lähtenyt mun seuraksi, jäi väliin. Sen sijaan mun lähtöhetket sai mut raivon partaalle, kun bussi jolla mun piti mennä ei tullutkaan ja seuraavan bussin kuski haukkui mut lyttyyn, kun heilutin sen pysähtymään väärälle pysäkille. Bussikuskille tiedoksi: Olisin kyllä voinut kävellä siihen oikeallekin pysäkille, ei ollut pakko pilata iltaani. se bussi meni vielä Kamppiin eikä Rautatientorille, joten sain kävellä ikuisuuden Kaisaniemeen hakemaan känniniklaa Iquanasta kotiin. Kotona Niklas söi melkein kaikki tuliaissushit ja painuttiin vajaan puolikkaan ristikon teon jälkeen unille.

Aamulla ei onneks ollut kellään krapulaa, joten syötiin aamiaiseksi loput sushit ja lähdettiin Porvooseen. Sushi-illan kuvat löytyy sitten Jutan blogista, jonne on linkki tuossa sivujutussa. Linkin tekeminen tähän tekstiin mukaan on ihan yliarvostettua. Porvoo sisälsi perinteiseen tapaansa ähkyyn saakka syömistä, löhöilyä, ulkoilua ja saunomista.


Näin kivaa siellä sit tais olla.


No onneksi Sunnylla oli kivaa munkin puolesta. Ja ettei nyt kukaan oikeesti luule niin kyllä mullakin oli oikein mukavaa.


Noitakin näky kerta maalla oltiin.








Ja sit tollasia otuksia. Hööh! Nähtiin muutama kurkipari vielä lisää kotimatkalla, mut niistä ei ole valitettavasti kuvaa.


Haha, kattokaa tota asentoa. So hilarious.


Niklaksen äiti teki sit vielä Niklaksen synttärin kunniaksi suklaakakun, joka me näin komeaksi koristeltiin. Hoho. sori vähän pimeä kuva.

Eilen olinkin sitten pitkästä aikaa päiväsaikaan ihmisten ilmoilla ja jopa työhaastattelussa. Työ vaikutti tosi mukavalle ja rennolle ja ihmiset oli hurjan kivoja. Harmi, että se alkaisi vasta elokuussa, kestäisi vaan vuoden ja palkka olisi surkea. Mut hei ois sentään omaa alaa. Ensi viikolla ois kanssa tiedossa ainakin yksi tapaaminen. Lisäksi huomasin, että mun tilille oli tullut vanhasta työpaikasta loput rahat, joten oon nyt sikamaisen rikas ja suorastaan kylven rahassa. Ei oo varmaan koskaan ollut näin paljon rahaa. Hyvä olla työtön.

Tänään äiti ja isi kävi kylässä ihastelemassa meidän kotia ja tuomassa vähän mehua ja pakasteita. Käytiin samalla testaamassa toi ostarin Thaikkula, joka osoittautui ihan hiton hyväksi paikaksi. Lounas oli ainakin monipuolinen ja ruuissa jopa tulisuutta mukana. Käytiin kanssa rannassa kävelyllä ja nähtiin siinä matkalla joku humalainen/aineissa oleva mies, jonka viereen joku nainen oli pysähtynyt auttaakseen sitä. Mies kun ei itse päässyt ylös ja hyvä että sanaa sai suustaan. Nainen sitten pyyteli meitä avukseen, jotta olisi voinut auttaa miehen ylös. No meidän isillehän se ei sopinut vaan oli kauhee kiire paikalta karkuun. Mua alkoi ärsyttää asia ihan sikana. Ehkä se mies oli vähän sekaisin ja oli itse tilansa aiheuttanut, mutta ei silti ollut ihan oikeutettua jättää sitä naista siihen tilanteeseen ihan yksin. toisaalta ei me ois voitu tehdä oikein mitään, sillä tuskin se äijä ois tolpillaan pysynyt. Sanottiin sille naiselle sitten, että soittaa poliisin tai ambulanssin ja kiirehdittiin isin perään.

Tää oli nyt sit tässä mut eipäs hätäillä:
Tulossa vielä tänään:
Ragletterillauskuvat
Kakkuohje. Ihanin kakku aikoihin.

Ei kommentteja: