En ole täydellinen, antakaa armoa

Kaikilla bloggaajilla on tainnut olla viikonloppuna samanlaisia ähkyntäyteisiä tunnelmia kuin mullakin. Jotenkin tuo itsensä ylitäyteen herkkuja ahtaminen vaan on vakio Porvoon vierailujen aikana. Tälläkin kertaa oli mokkapaloja, joita piti joka välissä vetää napaansa. Lisäksi Niklaksen äiti oli ostanut mulle Lumipantteripussin, joka ei kooltaan sovi ollenkaan mun karkinsyönnin vähennys kampanjaan. Sitä tyhjentäessä viikonloppu sitten vierähtikin kuin siivillä ja viimeiset karkit kiskoin väkisin naamaani pari minuuttia ennen lähtöä, ettei tarvitsisi lähes tyhjää pussia pakata mukaan. Harmi ettei Niklas saa syödä enää salmiakkia tai lakuja, apu olisi ollut enemmän kuin tarpeen.

Viikonlopulle hyväksi jatkoksi tein eilen illalla Porkkanakakkumuffinseja tämän ohjeen mukaan. Tässä alla muutamat kuvat siitä kuinka täydellisesti onnistuin niissä. Vertauskohtana voitte käyttää tuosta linkistä löytyvää kuvaa. Eli ei mennyt ehkä tällä kertaa ihan nappiin.







Nyt varmaan ihmettelette, mikä tuo leipävuuassa oleva paperikasa on. No minulla on onneksi sille hyvä selitys. Huomattuani, että nuo muffinsivuuat ei oikein kaksi päällekkäinkään jaksa pidellä tuota taikinaa kasassa totesin, etten jaksa nähdä enää vaivaa laittaa ensimmäiseltä pelliltä yli jäänyttä jämätaikinaa vuokiin. Koska meillä ei ollut uunin kestäviä astioita tarpeeksi pieninä yksilöinä, piti tietenkin hieman soveltaa. Niklas kyllä vähän ihmetteli mun puuhia, kun revin leivinpaperista pitkiä pätkiä ja rypistelin niitä tuohon vuokaan. Mut toi piti lähes täydellisesti paikallaan sen lopputaikinan. Ainoastaan tuota vaaleaa kreemiä oli jostain mystisestä reiästä päässyt ulos mun viritelmästä. Mulla ei ole vieläkään hajuakaan, mistä se oli päässyt valumaan tuonne paperimöykkyjen alle, mutta toisaalta ei se mitään. Sitä kreemiä oli ihan liikaa muutenkin.

Ei hitsi, naurattaa vieläkin ihan sikana, miten hienoja näistä tuli. Meinasin kyllä suuttua Niklakselle, kun se veti hullut naurukohtaukset nähdessään noi uunissa. Mä sentään yritin tehdä sille herkkuja opinnäytetyön kirjoituspalkkioksi.

Jottei tää muuttuis ihan täysin ruokablogiksi kerrottakoon, että aion tänään tehdä viimein Jutan aikaa sitten laittaman haasteen. Mikäli ei tule jotain yllättäviä työtehtäviä ja ennen kaikkea, mikäli ylipäänsä keksin mitään hyviä lauluja niihin.